Tietämättömyydestä

Emma Kalliola kirjoittaa vieraskynässään, että apua kannattaa aina pyytää ja ettei tietämättömyyttään tarvitse hävetä.

Kauppis on yhtä kuin talous, talous on yhtä kuin raha ja raha on yhtä kuin sijoittaminen.

Näin ajattelin aloittaessani opinnot kauppakorkeakoulussa. Jos olen kerran päässyt sisään kauppikseen, niin kyllähän minun täytyy tietää kaikki rahasta, taloudesta ja sijoitusmarkkinoiden toiminnasta. Olisi tosi noloa, jos joku sais mut kiinni siitä, etten oikeasti tiedäkään.

“Olisi tosi noloa, jos joku sais mut kiinni siitä, etten oikeasti tiedäkään.“

Ensimmäinen opiskeluvuosi oli takana ja uusien opiskelijoiden orientaatioviikko käynnissä. Makoilin auringonpaisteessa yliopiston pihalla tutorkavereideni kanssa, ja päädyin keskelle mielenkiintoista keskustelua. Opiskelukaverini puhuivat sijoittamisesta ja viimeaikaisista osakekaupoistaan kuin vanhat tekijät, sellaisella kielellä ja termeillä, joita en edes ymmärtänyt.

Jättäydyin keskustelussa taka-alalle, sillä oloni oli epämukava. Huomasin kokevani pientä häpeää ja kateutta. Häpeää, niin kuin huijarisyndroomassa. Olinko opiskellut jotenkin väärin, kun muut tiesivät, mutta minä en? Samat kurssit me olimme kuitenkin käyneet. Olin hiljaa, etten vain paljastaisi ”tyhmyyttäni” ja osaamattomuuttani. Se oli harmi, koska sijoittaminen kiinnosti minua kovasti. Siksi varmasti koin sitä kateuttakin.

“Olin hiljaa, etten vain paljastaisi ”tyhmyyttäni” ja osaamattomuuttani.”

Löysin itseni uudelleen samasta tilanteesta muutamankin kerran. Vieläkin oli epämukava olo. Olisin voinut opiskella aiheesta kotona, mutta ajatus tuntui vaikealta. Kynnys edes opiskelun aloittamiseen oli korkealla, kun en tiennyt yhtään, mistä aloittaa. Tiesin, että osakkeita ostetaan pörssistä, mutta mistä niitä ihan oikeasti siis voi ostaa?

Lopulta kyllästyin turhautumiseen, nielin huonommuudentunteeni ja päätin soittaa yhdelle näistä tutorkavereistani.

“Voisiksä auttaa mua joku päivä?”

Moi. Hei mä haluaisin ostaa osakkeita, mut mulla ei oo mitään käsitystä, miten se tehdään. Voisiksä auttaa mua joku päivä?

Vastaukseksi sain avuliaan Joo, tottakai! Hän kertoi sen olevan yksinkertaista, ja että jos minulla on mielessä jo mitä haluan ostaa, niin voimme soittaa heti facetime-puhelun ja perustaa minulle arvo-osuustilin. Olin innoissani ja suostuin. Hän opasti minut silloin alkuun Nordnetillä, auttoi rekisteröitymään, kertoi sivuston toiminnoista ja neuvoi askel askeleelta osakkeiden ostossa. Ostin mututuntumalla tuhannella eurolla Nokiaa, joka ei, noh… ollut välttämättä se tuottoisin poiminta. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli minulle tärkeä osto, sillä ainakin aloitin.

Mitä enemmän eri rahastoihin ja osakkeisiin tutustuin, sitä useammin uskalsin avata suuni sijoittamiseen liittyvissä keskusteluissa. Opin jatkuvasti lisää. Ymmärsin myös sen, että ilman osakemarkkinan laajaa tuntemusta ja aktiivista seuraamistakin voi harrastaa säännöllistä sijoittamista. Sitä varten markkinoilla on yksinkertaisia ja helppoja tuotteita, kuten matalakuluisia indeksirahastoja. Kaverini opetti minua myös tekemään kuukausisäästösopimuksen, jonka mukaan haluamani summa sijoitetaan puolestani rahastoihin kuukausittain. Miten helppoa!

“Olkaa mimmit rohkeita ja uskaltakaa tuoda esiin tietämättömyytenne!”

Päästäksesi alkuun sijoittamisen kanssa voit istua kotona googlen ääressä ja tuskailla, miten vaikealta se tuntuu. Mielestäni huomattavasti parempi ratkaisu kuitenkin aina on uskaltaa kysyä. Olkaa mimmit rohkeita ja uskaltakaa tuoda esiin tietämättömyytenne! Se osoittaa ennen kaikkea uteliaisuutta ja halua oppia, eikä missään nimessä tyhmyyttä. On mielestäni yksi suurimpia voimavarojamme tunnistaa, mitä emme tiedä. Juuri silloin voi oppia uutta, eikä mikään estä omaa kasvua ja kehittymistä.

“En muuten muista kohdanneeni yhtäkään tilannetta, jossa joku olisi pitänyt minua tyhmänä, koska kysyin.”

En muuten muista kohdanneeni yhtäkään tilannetta, jossa joku olisi pitänyt minua tyhmänä, koska kysyin. Sen sijaan, jos en olisi uskaltanut – en olisi läheskään näin pitkällä sijoituspolullani. Ja aikahan on rahaa.

Jos sinulla ei ole mielessä ketään, keneltä kysyä, on nykyään onneksi olemassa mahtavia yhteisöjä, kuten Mimmit sijoittaa, joka auttaa alkuun!