Nainen ratissa – tutkitusti parempi valinta

Tuttu kyseli taannoin itselleen kuskia, johon kommentoin et ”meitsi”. Vastaus oli ”ei naiskuskeille”. Mulla loksahti suu auki.

Onhan näitä ”nainen ratissa” -vitsejä kuultu varmasti niin kauan kuin autoja on liikenteessä ollut, mutta en ajatellut, että joku aidosti luulisi naisten olevan huonompia kuskeja. Tilastotkin kertovat täysin päinvastaista.

Jos kuskin paremmuutta mitataan onnettomuuksien, liikennerikkomusten ja korvaushakemusten määrässä, nainen ratissa -vitsit ovat aikansa eläneitä. Suomessa miehet ajavat tuplasti enemmän kolareita naisiin verrattuna ja ne ovat keskimäärin vakavampia. Mieskuskeja kuolee onnettomuuksissa viisi kertaa naiskuskeja enemmän. Miesten määrällisesti suuremmat kilometrit eivät selitä kaikkia eroja.

Lähivuosien tilastoihin peilaten tuttavani ”ei naiskuskeille” -kommentti meni syvälle tunteisiin ja kun vastasin ”wtf” ja vastaus ”sisäinen feministi triggeröityi” meni vielä syvemmälle tunteisiin. Todellakin tämä feministi veti pultit!

Liikenne ei ole ainoa paikka, missä miehiä pidetään parempina, mutta kurkkaus tilastoihin kertoo muuta.

“Nordnetin tilastojen mukaan vuonna 2019 naissijoittajien osakevalinnat tuottivat 24 prosenttia kun vastaavasti miesten valinnat olivat puolet siitä, 12 prosenttia”

Nordnetin tilastojen mukaan vuonna 2019 naissijoittajien osakevalinnat tuottivat 24 prosenttia kun vastaavasti miesten valinnat olivat puolet siitä, 12 prosenttia. Vuosi ei ollut poikkeuksellinen, sillä myös vuotta aikaisemmin naiset päihittivät miehet. Mielenkiintoista onkin odotella vuoden 2020 tilastoa ja sitä, miten poikkeusolot kohtelevat sijoittajia.

Mitä kertoo se, että todellisuudessa riskien välttely onkin tapa päästä keskimäärin parempaan lopputulokseen? Sijoittamisessa tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, mutta onko pärjäämisen avain löytää se kultainen keskitie ja välttää turhia riskejä? Mikäli ei ota lainkaan riskiä (lähde tielle ja pörssiin), ei pääse etenemään ja mikäli ottaa liikaa riskiä, löytyy helpommin ojan pohjalta niin maantiellä kuin Talvivaarassakin?

“Terrafamella huomattiin naisten olevan erityisen toivottuja kuskeja metsäkoneiden puikkoihin, koska naisten ajamien koneiden käyttöikä on pidempi”

Talvivaarasta puheenollen, Metsäkeskuksen Päivi Ylä-Outinen kertoo Kainuun sanomien haastattelussa, että Terrafamella huomattiin naisten olevan erityisen toivottuja kuskeja metsäkoneiden puikkoihin, sillä naiset kohtelevat koneita hellävaraisemmin, jolloin koneiden käyttöikä on huomattavasti pidempi kuin miesten käsittelyssä.

Jos yhden Ponssen hinta on karkeasti puolisen miljoonaa euroa, voidaan tästä vetää johtopäätös, että sijoitus naiskuskiin todellakin kannattaa.

Opiskelen paraikaa metsäkoneenkuljettajaksi metsäoppilaitoksessa ja jos katson ruokalassa ympärilleni, naisten määrä on yhden käden sormilla laskettavissa.

Itselleni ala ei tuntunut erityisen miehiseltä – ennen kuin aloitin koulun ja sain kuulla monesta suunnasta, että ”vau, rohkeaa!”. Toki vanhoissa mielikuvissa metsurit ovat raavaita flanellipaitaisia partasuita suomenhevosten kanssa lumisessa metsässä, mutta todellisuudessa metsäkoneen kuljetus ei vaadi voimaa sen enempää kuin kurkkupurkin avaaminen.

Ponssen kopissa on ennemmin uusinta teknologiaa hyödyntävä Iron Man kuin raavasta lihasvoimaa käyttävä Captain America.

Kun aloitin sijoittamisen vuonna 2014, ei sijoitustapahtumissa ollut lisäkseni kuin ehkä kaksi eläkeikäistä naista. Tässä lyhyessä ajassa on ollut aivan äärettömän siistiä huomata naisten esiinmarssi. Toivon metsäalalle ja koneiden pariin samanlaista ryntäystä, sillä esimerkkejä ilmiselvien valintojen ohituksesta ei voi koskaan olla liikaa. Samanlaista rohkeutta toivon tietysti myös toiseen suuntaan.

Kun joskus tulevaisuudessa kasvatan mahdollisesti omia lapsiani, toivon, että osaan kasvattaa heistä ihmisiä, jotka osaavat katsoa perinteisten sukupuolistereotypioiden ohi ja uskaltavat valita alat ja harrastukset, jotka kiinnostavat aidosti heitä itseään, eikä niitä, joihin yhteiskunta heitä vaaleansinisistä ja -punaisista gender reveal -partyista saakka yrittää ohjata.

Itse aion pitää juhlat, joissa plakaatissa lukee juhlallisesti ”it’s a baby, not a burrito!”.

“Mitähän kaikkia miehisenä pidettyjä aloja onkaan, joissa naisen palkkaaminen tosiasiassa toisi enemmän säästöjä, parempia tuottoja ja vähemmän onnettomuuksia?”

Mitähän kaikkia miehisenä pidettyjä aloja onkaan, joissa naisen palkkaaminen tosiasiassa toisi enemmän säästöjä, parempia tuottoja ja vähemmän onnettomuuksia, jos vain uskaltaisi päästää stereotyyppisistä mielikuvista irti ja palkkaisi parhaan osaajan, ilman sukupuoleen tuijottamista ja ennakkoluuloja?

Pitääkin vielä kysäistä jossain vaiheessa tuttavalta, ottaisiko vieläkään kuskiksi, kun takataskusta löytyy kohta kuljettajan ammattipätevyys, vai onko edelleen niin, ettei naiskuski käy.