Talouspolitiikan käsikirja taviksille: keynesiläinen taloustiede käytännössä

12. toukok.

Haluatko ymmärtää talouspolitiikkaa? Aloita lukemalla tämä juttu.

Talouspolitiikka. Aihe, joka herättää suuria tunteita ja saa poliitikot riitelemään. Aihe, jota meistä melko harva voi sanoa ymmärtävänsä. Aihe, josta sijoittavan mimmin olisi hyvä tietää edes vähän.

Ja juuri siksi sukellamme sen syövereihin.

Talouspolitiikka voidaan karkeasti jakaa finanssipolitiikkaan ja rahapolitiikkaan. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia kokonaisuuksia. Samassa taloudellisessa tilanteessa saatetaan päätyä merkittävästi erilaisiin toimenpiteisiin riippuen siitä, onko käytössä finanssi- vai rahapoliittisia työkaluja. Hurjinta on, että työkaluista riippumatta voidaan päätyä samaan lopputulokseen.

Seuranamme meillä on John Maynard Keynes, joka tunnetaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa eläneenä englantilaisena talousoppineena. Keynesin oppeja sovelletaan talouspolitiikassa eri puolilla maailmaa vielä nykyäänkin.

Vaikka keskityn tässä artikkelissa juuri keynesiläisen taloustieteen oppeihin, on hyvä muistaa, että se ei ole ainoa oikea oppisuuntaus, vaikka onkin suosittu taloustieteilijöiden keskuudessa. Sen lisäksi on olemassa myös muita kuppikuntia. Niin monia, etten edes yritä kertoa yhden tekstin sisällä niistä kaikista.

Talousmediassa keynesiläisen taloustieteen opit ovat usein esillä. Jatkamalla lukemista tulet oppimaan jotain, minkä avulla talousuutisten seuraaminen helpottuu!

Keynesiläinen taloustiede on moderni klassikko

Keynesiläinen – eli Keynesin teosten mukainen – ajattelu perustuu kokonaiskysyntään. Kokonaiskysyntä kertoo, kuinka paljon tavaroita ja palveluita ostetaan yhtenä aikana yhdessä maassa, vaikkapa Suomessa yhden vuoden aikana. Jos yhden tavaran tai palvelun kysyntä on lasillinen vettä, niin kokonaiskysyntä on koko Saimaa.

Miksi keskittyä juuri kokonaiskysyntään? Keynes uskoi, että kokonaiskysynnällä pystytään vaikuttamaan koko talouteen ja tasaamaan talouden nousuja ja laskuja.

Esimerkiksi työllisyyslukuja voidaan yrittää nostaa kasvattamalla kokonaiskysyntää. Tavaroiden ja palveluiden kysynnän kasvaessa myös tarve työntekijöille kasvaa. Työllisyyden noustessa ihmisillä on enemmän varaa kuluttaa muiden tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin. Positiivinen kierre on alkanut!

Tiivistettynä keynesiläinen talouspolitiikka on todella yksinkertainen juttu: huonoina aikoina kokonaiskysyntää pitää pyrkiä kasvattamaan ja hyvinä aikoina pienentämään. Huonoina aikoina valtion rooli on siis piristää taloutta käyttämällä julkisia varoja kysynnän lisäämiseen ja hyvinä aikoina säästää.

Tätä ideaa voi verrata tapaan, jolla monet (minä mukaan lukien!) hoitavat henkilökohtaisia raha-asioitaan. Säästetään pahan päivän varalle silloin, kun tulot ovat vakaat ja säästäminen tuntuu helpolta. Yllättävissä tilanteissa voi sitten turvautua puskuritilille kerättyihin varoihin.

No, valtioilla harvemmin on puskuritiliä. Käytännössä valtion “puskuri” tarkoittaa velkojen takaisin maksamista hyvinä aikoina. Näin velanantajat luottavat valtion maksavan velan takaisin, ja uskaltavat antaa lisää velkaa huonoina aikoina.

Finanssipolitiikka on päätöksiä valtion tuloista ja menoista

Päätökset julkisista rakennushankkeista, sosiaalietuuksista ja valtion lainan ottamisesta ovat finanssipoliittisia päätöksiä. Valtion koko budjetti kuuluu finanssipolitiikan alueelle.

Mitä asioita halutaan edistää julkisilla varoilla? Korotetaanko sosiaaliturvaa? Mistä sosiaalietuuksien korottamiseen tarvittavat rahat saadaan? Nostetaanko vai lasketaanko veroja? Pitääkö valtion ottaa lisää lainaa? Kaikkien näiden kysymysten vastaukset ovat finanssipolitiikkaa.

Palataan hieman taaksepäin ja yhdistetään finanssipolitiikka Keynesin ajatuksiin ja kokonaiskysyntään. Miten julkista taloutta pitäisi käytännössä hoitaa hyvinä tai huonoina aikoina?

Keynesin mukaan huonoina aikoina kokonaiskysyntää tulee kasvattaa, jotta talous ei joudu lamaan. Finanssipolitiikan tapoja kasvattaa kysyntää ovat kaikki työllisyyttä parantavat keinot, sosiaalietuuksien korottaminen ja verojen lasku.

Esimerkiksi suuret, valtion rahoittamat rakennusprojektit voivat olla yksi keino lisätä kysyntää ja sitä myöten työllisyyttä. Kaikkien näiden keinojen takana on sama idea: taata kansalaisille enemmän rahaa käyttöön. Kokonaiskysyntä kasvaa, kun ihmisillä on enemmän varaa kuluttaa.

Hyvinä aikoina pitäisi pystyä säästämään huonoja aikoja varten. Hyvinä aikoina nostetaan veroja, ei makseta ylimääräistä sosiaaliturvaa eikä tehdä suuria julkisia investointeja. Näiden päätösten tekeminen on toki ikävää, mutta joskus ikäviäkin päätöksiä on tehtävä. Hyvinä aikoina ihmisillä pitäisi olla tarpeeksi varaa kuluttamiseen, vaikka joutuisikin maksamaan vähän enemmän veroja.

Jos haluat lukea aiheesta lisää tai seuraat esimerkiksi kansainvälistä politiikkaa, englanniksi finanssipolitiikka on fiscal policy.

Suomella ei ole omaa rahapolitiikkaa

Rahapolitiikka eroaa paljon finanssipolitiikasta. Rahapolitiikan tärkeimpiä työvälineitä ovat korkopäätökset ja liikkeellä olevan rahan määrän hallitseminen. Myös inflaatiotavoitteet liittyvät rahapolitiikkaan vahvasti.

Meillä Suomessa ei ole omaa rahapolitiikkaa, koska olemme osa euroaluetta. Euroalueella rahapoliittiset päätökset ovat Euroopan unionin ja Euroopan keskuspankin (EKP) vastuulla. Esimerkiksi naapurimaillamme Ruotsilla ja Norjalla sen sijaan on valta määrätä omasta rahapolitiikastaan oman valuutan vuoksi.

Aivan kuten finanssipolitiikkaa, myös rahapolitiikkaa voidaan käyttää kokonaiskysynnän nostoon. Ja niin Keynes suositteleekin huonoina aikoina tekemään. Rahapolitiikassa kokonaiskysynnän nosto tarkoittaa korkotason laskua ja uuden rahan liikkeelle laskemista.

Rahaa voidaan laskea liikkeelle antamalla esimerkiksi valtioille isoja määriä velkaa, jota valtiot sitten käyttävät parhaaksi näkemällään tavalla. Korkotason laskun on tarkoitus rohkaista valtioita ja yksityishenkilöitä ottamaan tarjolla olevaa velkaa ja kuluttaa sitä. Meille suomalaisille ja muille euromaiden asukkaille tämä tarkoittaa käytännössä ohjauskoron laskua EKP:n toimesta.

Hyvinä aikoina tehdään taas päinvastaisia toimia ja hillitään kokonaiskysyntää. Käytännössä tämä tarkoittaa korkotason nostoa ja sitä, että EKP ei anna uutta velkaa niin ahkerasti kuin huonoina aikoina.

Tiedonjanoisille: rahapolitiikka on englanniksi monetary policy.

Elvyttävä ja kiristävä talouspolitiikka

Kokonaiskysyntään voidaan vaikuttaa sekä finanssi- että rahapoliittisin keinoin. Kun kokonaiskysynnän nostamisesta puhutaan yleisellä tasolla, puhutaan usein elvyttävästä talouspolitiikasta. Sen vastakohta on kiristävä talouspolitiikka. Toinen sana kiristävälle talouspolitiikalle on kurjistava talouspolitiikka. Molemmat tarkoittavat samaa asiaa.

Elvytykseen sisältyy työkaluja molemmilta talouspolitiikan osa-alueilta. Kaikki tässä blogitekstissä esitellyt huonoina aikoina tehtävät toimet ovat elvytystä. Verojen lasku, julkisen velan ottaminen, sosiaalietuudet, korkojen lasku ja julkiset investoinnit ovat kaikki elvyttävää talouspolitiikka.

Kuten arvata saattaa, mainitsemani hyvien aikojen toimet ovat puolestaan kiristävää talouspolitiikkaa. Julkisen talouden säästökuuri, verojen nosto ja investoinneista ja velkaantumisesta pidättäytyminen kuuluvat tähän sarjaan.

Toivottavasti opit tänään jotain uutta!