Jotain pitää rikkoa jotta uutta voi syntyä – onko nyt käsillä luova tuho?

Luovan tuhon tehtävä on ylläpitää kapitalismin elinvoimaisuutta, kirjoittaa Julia Thurén.

Kuva: Paula Virta

Kuva: Paula Virta

Pohdiskelin tässä yhtenä päivänä itävaltalaisen, sittemmin yhdysvaltalaistuneen Joseph Alois Schumpeterin (1883–1950) ajatuksia. Ne ovat juuri nyt yllättävän ajankohtaisia. Schumpeterin yksi tärkeimmistä käsitteistä on luova tuho. Tällä tarkoitetaan sitä, että vanha rakenne tuhoutuu uuden ja paremman tieltä. Luovan tuhon tehtävä on ylläpitää kapitalismin elinvoimaisuutta.

Schumpeterin mukaan talousjärjestelmä ei ole koskaan tasapainossa, vaan talouden rakenne muuttuu jatkuvasti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei ole koskaan ollut olemassa mitään uusklassisen taloustieteen “täydellistä kilpailua”. Monopoleja ja oligopoleja syntyy väkisinkin ja ne tukahduttavat kapitalismin elinvoimaa. 

Kirjassaan Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä Jukka-Pekka Raeste ja Hannu Sokala esittelevät ylikansallisten yritysten vaaroja. Ne saavat rötöstellä, sillä asiakkaat eivät yleensä pysty vaihtamaan kilpailevaan yhtiöön, kun kilpailijoita ei ole. Facebook voi luovuttaa luvatta ihmisten tietoja mainostajille kärsimättä seurauksia. Coca-Cola taas on maailman eniten muoviroskaa synnyttävä brändi (se käyttää 3 miljardia kiloa muovia pakkauksiin vuodessa), mutta meininki jatkuu samanlaisena ilman sanktioita. Käytän itse molempien yhtiöiden tuotteita, toisen jopa päivittäin, vaikken välttämättä kovin suurella ylpeydellä. 

Schumpeter uskoi, että monopolit ovat tilapäisiä ja jatkuva murros vie ne mennessään. Tosin Schumpeter ei koskaan ehtinyt nähdä nykyisenkaltaisia massiivisia monopoleja. 

Uusschumpeteriläinen kasvumalli ehdottaa, että uusimman teknologian omaksuminen yrityksissä vaatii aiemman teknologian häviämistä. Uusimman teknologian omaksuminen taas johtaa tuottavuuden kasvattamiseen ja näin ollen talouskasvuun. Esimerkiksi hevoskärryistä autoihin ja faksista sähköpostiin. 

Schumpeter ei nähnyt taantumaa välttämättä huonona asiana. Taantumien aikana syntyy voimakkaita rakennemuutoksia, jotka mahdollistavat uuden teknologian käyttöönoton. Vain uusilla innovaatioilla voittoa voi tehdä lisää. Tätä ajatusta mukaillen kansantalouden epävarmuus ja muuttuvuus ovat hyviä asioita kapitalismin kannalta. Ideat myös syntyvät usein ryppäissä: kun yksi merkittävä innovaatio on kehitelty, tätä seuraa joukko jäljitteleviä ideoita. 

Näin ajatellen jopa koronakriisin kaltainen shokki voisi pidemmällä tähtäimellä olla talouden kannalta hyvä asia. Kun yrityksiä menee konkurssiin, niiden tilalle voi syntyä jotain uutta ja kiinnostavaa. No, tämä on jokseenkin kylmä ajattelutapa, sillä yritysten takana on aina ihmisiä, joiden elämä ja arki riippuu firmoista. Kulttuurialan toimijaa ei kauheasti ilahduta ajatus luovasta tuhosta ja talouden tehostumisesta, kun ei saa vuokraa tai asuntolainaa maksettua.

En ole täysin Schumpeterin naisia, hän kun uskoi, että julkisen vallan ei ole syytä puuttua talouspolitiikkaan. Minun mielestäni pitää, sekä lokaalisti että globaalisti, ja niin on tehtykin. Keskuspankit ovat elvyttäneet sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa siihen tahtiin, että tähän mennessä mitään suurta “tehottomien yhtiöiden puhdistumista” ei ole näkynyt vaan päinvastoin, pörssikurssit ovat korkeammalla kuin koskaan. Tämäkään ei ole välttämättä avain onneen, sillä on yrityksiä, joiden liiketoiminta alkaa olla melko tunkkaista nykymaailmassa.

Siinä mielessä uskon luovaan tuhoon, että jos kerran lähdetään elvyttämään yrityksiä julkisella velkarahalla, pitäisi elvyttää kohteita, joista kansa (nykyinen ja tuleva) hyötyy. Vaikka energian ja kuluttamisen rakennemuutos on väistämätön, joidenkin kohdalla se voi olla kivulias. Niinpä on tärkeää, että nyt talouteen puututaan rohkeasti ilmastonmuutossilmälasit päässä. Ja näin Suomessa tehdäänkin, hyvä me!

Kun elvytetään, pitäisi elvyttää hiilineutraaliutta tavoitellen. Schumpeter ajatteli, että taantumien aikana tuotantorakenteet ”puhdistuvat”, eli kaikkein heikoimmin tuottavat yritykset ja toimipaikat häviävät, kun talouskasvu hidastuu. Eli nyt vain paukkuja vihreään energiaan ja kaikenlaiset tuet pois fossiilisilta toimijoilta, jos minulta kysytään!

Vaikuttaa siltä, että tällaiselle toiminnalle alkaa olla mandaattia myös kansalta. Tästä syystä sijoittajan kannattaa viimeistään tässä vaiheessa tsekata, onko salkussa fossiilista tavaraa. Jos on, kannattanee siirtää vähin äänin rahelinsa kohti kestävää tulevaisuutta. Tai saa siitä ääntäkin pitää! 



27253D16-9609-401C-B8E1-CB037C5F60F2.png

Julia Thurén

Suomalainen toimittaja, tietokirjailija ja yrittäjä. Julia kirjoittaa suosittua Juliaihminen-blogia ja vaikuttaa Instagramissa @juliaihminen-tilillä.

‎Vieraskynä

Haluatko sinäkin vieraskynäilijäksi? Lähetä tekstisi osoitteeseen evita@mimmitsijoittaa.fi!

Edellinen
Edellinen

Ostamisesta luopuminen voi olla tie onneen

Seuraava
Seuraava

Talouspolitiikan käsikirja taviksille: keynesiläinen taloustiede käytännössä