Seksityö samalle viivalle muun yrittäjyyden kanssa

Suomessa seksin myyminen ja ostaminen on laillista. Parittaminen, seksin ostaminen ihmiskaupan uhrilta tai alaikäiseltä on laitonta, eikä julkisella paikalla saa myydä seksiä.

Kuva: Mimmit sijoittaa

Kuvittele, että perustaisit kaupan. Et saisi kuitenkaan mainostaa toimintaasi, palkata toimistohommiin tai myymälään työntekijöitä ja esimerkiksi maksupäätteen hankkiminen on tehty mahdottomaksi.

Kuulostaa täysin päättömältä Suomessa, jossa kuitenkin on elinkeinovapaus.

Seksityötä on monenlaista aina livekameratyöstä eroottiseen hierontaan, stripteaseen ja BDSM-palveluihin. Tässä tekstissä seksityöllä tarkoitetaan niin sanotusti Full Service -seksityötä, jossa palveluntarjoaja harrastaa seksiä asiakkaan kanssa.

Seksityö ammattina – vastuita riittää, mutta yrittäjän mahdollisuuksia rajoitetaan

Seksityöntekijä on yrittäjä siinä missä kaupanpitäjä tai sijoitusblogin sisällöntuottajakin. Eri ammateissa pitäisi olla täysin yhtäläiset mahdollisuudet yritystoiminnan pyörittämiseen.

On mahdotonta tietää tarkkaan, kuinka paljon Suomessa seksityötä ammatikseen tai sivutoimisesti tekeviä on tai kuinka suuri osa ammattilaisista hoitaa velvoitteensa, kuten verot ja eläkemaksut, valtiolle. Laskemista vaikeuttaa myös se, ettei kaikilla ole työhönsä viittaavia ilmoituksia missään, ja osa kohtaamisista on sattumaa tai kertakokeiluja. Myös muu vastikkeellinen seksi – esimerkiksi sokerideittailu – laskettaisiin mukaan, mutta määriä on mahdotonta selvittää.

Seksityö on normaalin palvelutyöverotuksen piirissä ja työstä saatavan rahan voi ilmoittaa suoraan seksistä saatavina tuloina. Harmillisen usein stigma ja häpeä estää rahojen todellisen lähteen ilmoittamisen. Siksi osa tuloista ilmoitetaan saaduksi muusta kuin seksityöstä. Osa rahasta taas kulkee harmaata kaistaa verottajan ohi, eikä työntekijä kerrytä itselleen esimerkiksi eläkettä.

Seksityö työnä on monia aloja vapaampaa: voi itse määritellä asiakkaansa, työ- ja loma-aikansa sekä hinnoittelunsa. Alan yrittäjien rattaisiin kuitenkin tungetaan lakikapuloita enemmän kuin muiden toiminimiyrittäjien aloilla.

Teoriassa hyvää tarkoittava laki parituksesta vaikeuttaa myös niiden työtä, jotka haluaisivat myydä seksiä omasta vapaasta tahdostaan. Lakeja perustellaan ihmiskaupalla, mutta seksityö ja ihmiskauppa pitää erottaa toisistaan. On täysin eri asia tehdä työtä, koska itse sitä haluaa tehdä ja siitä nauttii, kuin ulkopuolisen pakottamana ja niin, ettei työstä saatava raha tipahda omalle tilille. Suomessa suurin osa ammatinharjoittajista on suomalaisia, jotka toimivat itsenäisesti ja keräävät näin työstään myös taloudellisen hyödyn. Heidän arkeaan vaikeutetaan aivan turhaan.

Virheellinen kuva pimeästä toiminnasta johtuu osin pankeista

Haastattelin Isa Häkkistä, joka myy työkseen seksiä. Häkkisen mukaan kaikki seksityöntekijöiden yrittäjyyteen liittyvät ongelmat eivät ratkea sillä, että Suomen lainsäädäntöä muutettaisiin. Vaikka Suomen laki sallii seksityön elinkeinona, estävät kansainväliset säädökset esimerkiksi korttimaksupäätteen hankkimisen. Monien kansainvälisten pankkien käyttöehdoissa – joiden kanssa muun muassa pienyrittäjien suosima korttimaksupääteyritys iZettle tekee yhteistyötä – kielletään laitteen käyttäminen seksityöstä saataviin maksuihin.

Monella on edelleen kuva, että seksin myynti on laitonta. Esimerkiksi juuri maksupäätevaihtoehdon uupuminen, mahdollisen kuitin puuttuminen ja käteisellä maksaminen väistämättä luo kuvaa harmaalla alueella toimimisesta. Niinkin yksinkertainen asia kuin maksupääte nostaisi alaa ja sen työntekijöitä samalle viivalle muiden yrittäjien kanssa.

Seksityöntekijän turvallisuutta parannetaan normalisoimalla alaa ja siihen liittyvää lainsäädäntöä

Seksityöntekijät nähdään edelleen usein uhreina, jotka ovat ajautuneet alalle, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Työntekijöitä yritetään ”pelastaa” vaikeuttamalla yritystoimintaa, jotkut ovat väläytelleet jopa seksityön kieltämistä kokonaan. Taustalla on nähdäkseni näennäinen huoli seksityöntekijöiden hyvinvoinnista.

Jokainen tietää, tai jokaisen ainakin pitäisi tietää, ettei kieltolaki tee muuta kuin lykkää alan kuin alan vain turvattomampaan suuntaan. Epäkohdista ja väärinkäytöksistä ei uskalleta ilmoittaa viranomaisille, raha liikkuu poikkeuksetta kassan ohi, eläkemaksut, sosiaaliturvamaksut, verot ja kaikki yhteiskuntaa hyödyttävät maksut jäävät keräämättä ja työntekijän turva on olematon. Vasta tällaisessa skenaariossa huoli työntekijän hyvinvoinnista olisi aidosti aiheellinen.

Seksityötä säädellään rikoslaissa, järjestyslaissa sekä ulkomaalaislaissa. Rikoslaissa säädetään parituksesta, järjestyslaki kieltää seksin myynnin julkisella paikalla ja ulkomaalaislaissa säädetään, että ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan perustellusta syystä epäillä myyvän seksuaalipalveluja.

”Alan aktivistien ja asiantuntijoiden näkemys on, että koko helahoito pitäisi dekriminalisoida, eli purkaa kaikki seksityöerityinen sääntely. Samat ihmiskauppaa koskevat lainsäädännölliset pykälät, joilla voidaan torjua esimerkiksi ravintoloissa, raksoilla ja siivousyrityksissä toimivaa ihmiskauppaa, voisi soveltaa myös seksikauppaan ja se olisi niin sanotun etsivän ihmiskaupan torjunnan vastuulla”, Häkkinen sanoo.

Kysyin mielipidettä aiheeseen myös seksialan moniammattilaiselta, Sexpon puheenjohtajalta, seksuaaliterapeutilta ja -neuvojalta ja seksiä työkseen myyvältä Tiia Forsströmiltä.

Forsströmin mielestä ala ei tarvitse mitään erillissääntelyä, vaan seksityötä pitäisi kohdella täysin samalla tavalla kuin muitakin aloja. Hänen mukaan yritystoimintaa tulisi helpottaa ja mahdollistaa työsuhteet, sekä purkaa kaikki seksityöhön liittyvä erillinen lainsäädäntö.

Forsströmin ja Häkkisen näkemykset siis kulkevat käsi kädessä.

”Kuten tiedossa on, tällä hetkellä paritusta ja ihmiskauppaa tapahtuu alalla edelleen, eli lainsäädäntö ei ole onnistunut ihmiskaupan torjumisessa. Ihmiskaupan torjuminen on kiinni resursseista ja siitä etsivästä työstä, jota tehdään”, Häkkinen jatkaa.

Jos halutaan parantaa työntekijän turvallisuutta, keino ei ole tehdä asiasta laitonta, vaan ottaa työ normaalin lainsäädännön piiriin. On myös tärkeää korjata rakenteellisia ongelmia, jotta alan turvallisuus paranee. Mitä matalampi on väärinkäytöksistä ilmoittamisen kynnys, sitä turvallisempaa työntekijällä on, alaan katsomatta.

”Lainsäädäntö estää tällä hetkellä myös seksityöntekijöiden keskinäisen järjestäytymisen. Kollegoiden kanssa tulee monesti juteltua, että olisipa kiva, että olisi bordelli, jossa me voitaisiin kaikki olla duunissa ja toistemme suojana ja turvana, mikä nyt ei ole mahdollista”, Häkkinen haaveilee.

Vaikka Häkkinen haluaa, että parituslaki poistetaan, hänen mielestään on validia pohtia, onko asiallista tehdä rahaa toisen tekemällä seksityöllä. Eli pörssissä Häkkinen ei välttämättä halua bordelliketjuja nähdä. Häkkisen mukaan bordelli olisi parhaimmillaan osuuskuntabordellina, kun työntekijät voivat itse järjestäytyä ja ohjata toimintaansa ja tehdä työtä keskenään ilman ulkopuolisten hyötymistä.

Seksityöntekijä saa parhaimmillaan kymmeniä, ellei satoja sähköposteja päivässä. Niiden perkaamiseen ja asiakkaille vastaamiseen olisi toiminnan kannalta kannattavaa palkata sihteeri. Mutta tämäkin on tehty parituslain nojalla vaikeaksi.

Forsström kertoo, että parituspykälä ei suoranaisesti kiellä sihteerin palkkaamista, mutta sellaisen sihteerin palkkaaminen, joka olisi valmis ottamaan sen riskin, että tulee tulkituksi parittajaksi, voi olla vaikeaa löytää. Laki mahdollistaa sen, että sihteerin voidaan katsoa hyötyvän taloudellisesti seksityöntekijän tekemästä työstä.

Seksi on palvelu, jolle on aito tarve

Seksityö on äärimmäisen tärkeää työtä. Seksityö mahdollistaa seksin harrastamisen niille, jotka eivät muuten seksiä pääse harrastamaan. Yksinäiset kaipaavat kosketusta tai vamman takia seksin harrastaminen voi olla hankalaa tai sitä voi olla vaikea muilla tavoilla saada. Ja joskus nyt vaan ei yksinkertaisesti jaksa kissa ja hiiri -leikkiä kymmenien tyyppien kanssa Tinderissä, satunnaisen yhden illan jutun takia. Maksamalla ammattilaiselle tietää, mitä saa.

Joidenkin parisuhde voi olla muuten äärimmäisen hyvä, lämmin ja läheinen, mutta seksi tökkii, halut ovat eri paria ja toisella voi olla fetissejä, joista toinen ei pidä. Tässä tilanteessa halutunlaisen seksin harrastaminen seksityöntekijän kanssa voi vähentää seksin puutteesta johtuvaa kitkaa parisuhteessa ja parisuhde voi tämän myötä paremmin.

Joissakin asioissa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, oli kyse varainhoidosta tai seksin harrastamisesta. Asiantuntija on asiantuntija ja arki usein helpottuu ulkopuolisia palveluja käyttämällä.

Seksityöntekijöitä syytetään joskus parisuhteiden romuttamisesta, mutta miten ihmeessä puolison pettäminen olisi seksityöntekijän syy, eikä pettävän puolison? En tiedä yhtäkään tapausta, jossa seksityöntekijä olisi pakottanut varomattoman perheenisän kauppareissulla petipuuhiin. Eli syy on aina jossain muualla kuin ammattiaan rehellisesti harjoittavassa yrittäjässä.

Arvona vapaus tehdä töitä ja olla tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen

Itselleni tärkeimpiä arvoja on vapaus. Niin elinkeinonvapaus, yksilönvapaus kuin vapaus päättää siitä, mitä vartalollaan, rahoillaan ja omaisuudellaan tekee. Vapaus elää elämäänsä miten haluaa (kunhan ei riko toisen oikeutta samaan) on perustavanlaatuinen oikeus, eikä seksityö riko tätä oikeutta.

Seksityö ei ole moraalisesti epäilyttävää siksi, että juuri sinä itse et sitä harjoita tai seksipalveluita osta. Moni muu tekisi ja ostaisi, ja sen pitäisi olla heidän oikeutensa. Seksityön pitäisi olla helposti mahdollista palveluntarjoajalle ja saatavilla ostajalle.

Päättäjien asenneilmapiiriä pitäisi muuttaa niin, että seksityötä ei nähtäisi poliittisena eipäs-juupaksena, jossa seksityöntekijä on sorrettu ihmiskaupan uhri ja joka pitää valkoisella ratsulla pelastaa konservatiivien äänten toivossa. Sen sijaan seksityöntekijöille pitäisi sovittaa sitä täysin samaa pk-yrittäjäsankarin viittaa, jota muidenkin alojen ahkerille puurtajille mediassa harva se viikko puetaan. Seksityöntekijä tulisi siis nähdä ensisijaisesti ihmisenä, hyvinvointiyrittäjänä ja yhteiskunnan tasa-arvoisena jäsenenä, jolla on paljon vapauksia ja päätäntävaltaa oman arjen, asiakkaiden ja hinnoittelun suhteen.

On työntekijästä itsestään kiinni, haluaako työskennellä koko nimellään, etunimellään vai taiteilijanimellä. Toivon, että tulevaisuudessa taiteilijanimen käyttäminen ei juonnu pakosta piilottaa oma henkilökohtainen siviiliminä esimerkiksi häpeän tai pelon takia, vaan siksi, että taiteilijanimi on yrittäjän mielestä cool.

Vielä toistaiseksi vaatii hirveästi rohkeutta tehdä seksityötä omalla nimellä ja kasvoilla. Kun pystyy puhumaan työstään omalla naamallaan, osana yhteiskuntaa, on riski väärinkäytöksille pienempi kuin silloin, kun tekijä joutuu toimimaan salassa, yhteiskunnan reunalla. Kiitokset siis omalla nimellään seksityötä tekeville tienraivaajille, jotka parantavat koko alan turvallisuutta. 

Kiitos, Isa Häkkinen ja Tiia Forsström.