Pinkkipesua vai aitoa liittolaisuutta – mistä tietää, kummasta yritysten Pride-viestinnässä on kyse?

Kesäkuussa moni yritys ja organisaatio päivittää logonsa satenkaaren väreihin ja nostaa Pride-lipun salkoon. Mistä tietää, toteuttaako yritys pinkkipesua vai onko se aidosti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen liittolainen?

Pinkkipesu tarkoittaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien näennäistä edistämistä oman maineen parantamiseksi. Pinkkipesua harjoittavan tahon teot ja viestit saavat sen näyttämään sateenkaariystävällisemmältä ja inklusiivisemmalta kuin se oikeasti on.

Organisaatio saattaa esimerkiksi nostaa sateenkaari-ihmisten oikeuksia viestinnässään ja markkinoinnissaan pride-viikon ajan, mutta olla samaan aikaan haluton kehittämään kulttuuriaan ja toimintatapojaan sellaisiksi, että jokainen voisi kokea olonsa turvalliseksi työpaikalla omana itsenään.

“Pahimman sortin pinkkipesua ovat tilanteet, joissa sama toimija on mukana juhlistamassa sateenkaari-ihmisten oikeuksia, mutta syyllistyy samalla johonkin ihmisoikeusrikkomukseen eli kohtelee jotain muuta tiettyä ihmisryhmää todella huonosti”, Helsinki Priden toiminnanjohtaja Annu Kemppainen toteaa.

Taustalla voi olla vilpitön halu osoittaa tukea

Pinkkipesu on verrattain uusi ilmiö Suomessa, sillä perinteisesti suomalaiset yritykset eivät ole ottaneet kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

“Mielestäni ei tarvitse mennä hirveän pitkälle taaksepäin, kun Suomessa vallitsi vielä ajatus, että yritysten ei pidä ottaa kantaa tai että kannanottaminen olisi suuri riski”, Kemppainen toteaa.

Kemppaisen mielestä on haastavaa vetää rajaa sen välille, mikä on pinkkipesua ja mikä ei. 

Hän itse suhtautuu lempeästi tilanteisiin, joissa yritykset vaihtavat sateenkaarivärit yrityksen logoon pride-kuukauden ajaksi. 

“Ajattelen, että tällaisen toiminnan taustalla voi olla vilpitön tahto osoittaa tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, jolloin en enää puhuisi pinkkipesusta”, Kemppainen toteaa.

Hänen mukaansa yritysten sateenkaarityö lähteekin useimmin liikkeelle juuri viestinnällisillä teoilla. Kun kyvykkyys ja tietoisuus lisääntyvät, muutosta aletaan yleensä tehdä myös organisaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittämiseksi.

Helsinki Priden kumppanit ovat sitoutuneet yhdenvertaisuuden edistämiseen

Helsinki Priden nettisivuilta löytyvään kumppanilistaukseen tutustuminen on yksi tapa tunnistaa aidosti sateenkaari-ihmisten oikeuksia edistävät tahot.. 

Nämä organisaatiot tukevat Helsinki Priden työtä ja Helsinki Pride -tapahtuman järjestämistä rahallisesti, jotta tapahtumaan osallistuminen olisi kaikille maksutonta. Lisäksi ne sitoutuvat kumppanuuden myötä kouluttautumaan, kehittämään kyvykkyyksiään ja toteuttamaan konkreettisia tekoja sateenkaariystävällisemmän organisaation aikaansaamiseksi.

“Kumppanimme ovat sitoutuneet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Tarkastelemme aina kumppanuuden solmimisen yhteydessä, miten organisaatio huomioi ihmisoikeudet ja vastuullisuuden”, Kemppainen toteaa.

Hän korostaa ymmärtävänsä, että pienillä organisaatioilla ei ole välttämättä resursseja kumppanuuteen. Suuremmilta organisaatioilta Kemppainen puolestaan odottaa kumppanuuteen sitoutumista.

“Etenkin ison liikevaihdon organisaatioiden osalta ajattelen, että jos he haluavat olla oikeasti sateenkaariyhteisön puolella, niin heidän tulisi olla sitä kunnolla ja tukea tapahtuman mahdollistamista rahallisesti”, Kemppainen sanoo.

Viestintääkin tarvitaan

Kemppaisen mielestä myös julkisille tuen osoituksille on paikkansa – etenkin nyt, kun anti-gender liike, eli sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustava liike on nostanut vahvasti päätään meillä ja maailmalla.

“Viime vuosina sateenkaari-ihmiset ovat kokeneet eniten väkivaltaa kymmeneen vuoteen Euroopassa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiselle on vahvaa vastustusta ja se on rantautunut myös Suomeen”, Kemppainen sanoo.

Tämän vuoksi sateenkaarilippujen näkyminen logoissa ja viestintäkampanjoissa voi välittää tärkeää viestiä siitä, että kaikkien ihmisten oikeudet ovat yhtä arvokkaita – kunhan viestintää toteuttava taho on sen ohella valmis tarkastelemaan kriittisesti myös omia prosessejaan.