Näkökulma: Voiko vasemmistolainen sijoittaa?

Voiko tasa-arvoa kannattava harrastaa sijoittamista maailmassa, jossa talousjärjestelmä ei tue taloudellista tasa-arvoa?

Iines Joronen uskoo, ettei sijoittamatta jättäminen olisi ratkaisu taloudellisen epätasa-arvon dielemmaan. Kuva: Maija Huitu

”Ai, oot siis tollanen piilokokoomuslainen.”

Näin kuului erään sivustakuulijan minulle osoittamat sanat opiskelijatapahtumassa, kun puhuin ystäväni kanssa sijoittamisesta.

Epäilemättä vitsiksi tarkoitettu kommentti herättää silti kysymyksen: Jos sijoittaminen mielletään ”kokoomuslaiseksi”, eli oikeistolaiseksi, voiko poliittisesti vasemmalle kallellaan oleva sijoittaa? Ja vieläpä hyvällä omatunnolla?

Vastauksia löytääkseen täytyy ensin määritellä, mistä puhuu.

Ajattelen, että vasemmistolainen talouspolitiikka tarkoittaa pyrkimystä ylläpitää kattavia julkisen sektorin palveluita, jotka ovat osa hyvinvointivaltiota. Näitä palveluita rahoitetaan verovaroin. Tavoitteena on pitää ihmisten väliset tuloerot kohtuullisina, sillä se edistää yhteiskuntarauhaa. Kyse on lopulta ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteuttamisesta, eli siitä, että kaikilla olisi mahdollisuus elää hyvää elämää – tulotasosta riippumatta.

Mitä sijoittaminen oikeastaan edes on?

Jos vasemmistolaisuus on tietyllä tapaa taloudellisen tasa-arvon tavoittelua, niin miksei sijoittaminen sopisi tähän kuvioon?

Toiset ovat sitä mieltä, että se sopii, kun taas toiset eivät. Ja tavallaan ymmärrän, miksi joku ajattelee, että sijoittamisen ja vasemmistolaisuuden välillä on ristiriitaa.

Ymmärrän, koska kapitalistinen talousjärjestelmä yhdessä jatkuvaan kasvuun tähtäävän markkinatalouden kanssa ei tue taloudellista tasa-arvoa.

Raha tulee rahan luo, eli toisin sanoen kapitalismissa pääoma kasaantuu niille, joilla sitä jo on. Tähän sijoittaminenkin perustuu. Sinulla siis tulee olla pääomaa, jotta voit saada sitä lisää.

Entäs sijoitustuottojen logiikka vaikkapa osakesijoittamisessa? Yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Eli kun sijoitat pörssiyritykseen, odotat osakkeenomistajana saavasi sijoitetulle summalle tuottoa. Voittoa syntyy, kun yrityksen tulot ovat enemmän kuin menot, ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työntekijöille tulee maksaa vähemmän palkkaa, mitä heidän tuottamansa työn arvo oikeasti on.

Eli kärjistetysti työntekijät omalla työpanoksellaan luovat palkkaansa enemmän arvoa yritykselle, josta hyötyvät lopulta ne, jotka yritystä omistavat. 

Tästä kapitalismikritiikissä on pohjimmiltaan kyse. Kaikilla ei ole aitoa mahdollisuutta hypätä omistavaan luokkaan ja elää muiden tekemän työn turvin. Globalisoituneessa maailmassa tämä tarkoittaa valitettavan usein sitä, että raha ja elintaso kertyvät länsimaihin, vaikka globaalin etelän luonto ja ihmiset tekevät itse työn ja kantavat riskit.

Tällaisiin valtaviin epäkohtiin nojaten on perusteltua väittää, ettei talousjärjestelmämme ole kovin reilu. 

Onko sijoittaminen feministinen teko?

Olen törmännyt keskusteluihin siitäkin, onko sijoittaminen feminististä. Feminismi on tasa-arvoon pyrkimistä, joten aiemmin mainitsemieni tekijöiden valossa voi olla perusteltua väittää, ettei sijoittaminen osana kapitalistista järjestelmää ole erityisen feminististä.

Toinen katsantokanta voi kuitenkin olla se, että ajatellaan feminismi puhtaasti sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkimisenä ja mietitään nykymaailman realiteetteja. 

Naisen euro ei vieläkään ole euro ja naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja kuin miesvaltaiset. Myös globaalissa mittakaavassa suurin osa maailman köyhistä on naisia.

Nämä asiat huomioon ottaen kaikki toiminta, mikä tukee naisten taloudellista pärjäämistä ja kaventaa sukupuolten välisiä taloudellisia eroja, on feminististä. Naisten taloudellinen voimaantuminen on mainio asia, ja sitä voi tukea esimerkiksi sijoittamisesta kiinnostuminen.

Tämä on kuitenkin melko suppea katsantokanta, ja tähän on helppo keksiä raflaava vastine. 

Muistatko vielä logiikan sijoitustuottojen takana? Jos muistat, sinusta tuskin tuntuu kovin feministiseltä sijoittaa esimerkiksi yritykseen, joka takoo suuria voittoja osakkeenomistajilleen, koska se on siirtänyt tuotantonsa Kaakkois-Aasiaan, räikeästi alipalkattuja naisia työvoimanaan käyttäen. 

Järjestelmä, joka mahdollistaa tällaisen kuvion, on ongelmallinen. Vaikka ajattelen, että on vain kaikkien etu, että ihmiset laajalti kiinnostuvat ottamaan oman taloutensa haltuun, ei se vielä yksinään riitä, jos yhteiskunta muuten luo epätasa-arvoa ja rakenteillaan kasvattaa eriarvoisuutta.

Onko sijoittaminen siis aina ongelmallista?

Mennään vielä takaisin kysymykseen siitä, voiko vasemmistolainen sijoittaa, eli toimia osana järjestelmää, jolla varallisuuseroja luodaan. Näkökulmani on seuraava: talousjärjestelmämme ei ole reilu, mutta sijoittamatta jättäminen ei tee siitä sen reilumpaa. 

Näin ollen sijoittamista ei tarvitse nähdä vain itsekkäänä oman edun maksimointina, vaan se voi olla myös tapa vaikuttaa. Se, millaisille yrityksille kohdistamme rahamme – joko niiden tuotteita ja palveluita ostaen tai niihin sijoittaen – on vaikuttamista. 

Oman talouden hoidon ei tarvitse olla pois tasa-arvon kannattamisesta. Voit äänestää sen puolesta, että kaikilla olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet elämässä ja silti sijoittaa paremman taloudellisen aseman toivossa. (Ja poliittisesta suuntautumisesta viis, olisi joka tapauksessa hyvä kohdistaa rahansa eettisiin toimijoihin.)

Ratkaisuja, kiitos!

On selvää, että nykyinen talousjärjestelmämme paitsi mahdollistaa myös luo taloudellista epätasa-arvoa. Ratkaisu taloudellisen epätasa-arvon dilemmaan ei tietenkään ole se, että kaikki vain alkaisivat sijoittamaan. Mutta ei ratkaisu ole sekään, että kaikki tasa-arvosta kiinnostuneet vain lakkaisivat sijoittamasta.

Elämä on harvoin joko-tai. Voit kritisoida kapitalismin aiheuttamia ongelmia, mutta toisaalta myös pelata sen säännöillä: siis vaikkapa sijoittaa ja kuitenkin äänestää vasemmistoliittoa (tai kokoomusta!). Taloudellista toimeliaisuutta ei kannata jättää yksinään niille, joita toiminnan eettisyys ei kiinnosta. 

Voi olla, että nykyinen talousjärjestelmä ja -politiikka tulevat vielä tiensä päähän, eikä tulevaisuudessa ole enää megarikkaita, jotka voisivat elää sijoitustensa tuotoilla. Toivon totisesti, että löydämme kestävämmän ja oikeudenmukaisemman tavan elää – ja se saattaa hyvinkin tarkoittaa nykyisestä talousjärjestelmästä luopumista. Sitä odotellessa kuitenkin kohdistan rahani yrityksiin, joihin uskon. Toivon niille menestystä! Enkä ainoastaan siksi, että voisin itse yksin hyötyä siitä.