Miten kasvattaa lapsesta välkky rahankäyttäjä?

Avasimme psykologi ja kirjailija Maarit Lassanderin kanssa rahakasvatuksen käsitettä ja kirjasimme ylös nokkelat vinkit arjen rahakasvatukseen. 

Kuva: Johanna Taskinen.

“Tiedämme, ettei raha tee onnelliseksi. Samaan aikaan raadamme onnettomina saadaksemme lisää rahaa”, kiteytti Helsingin Sanomat rahan paradoksin taannoisessa artikkelissaan. 

Rahasuhde on kompleksinen ja moni meistä osaa syventyä siihen vasta aikuisena, onhan avoin rahapuhe suhteellisen tuore ilmiö.

Jotta voimme aikuisina ymmärtää ensin omaa ja sitten omien lastemme suhdetta rahaan paremmin, on hyvä tehdä rahakasvatuksen käsite tutuksi. Eli mitä rahakasvatuksella oikein tarkoitetaan? Kysyin asiaa psykologina ja kirjailijana tunnetulta Maarit Lassanderilta.

“Rahakasvatus on yhdessä tekemistä, avointa puhetta, kysymysten asettelua ja keskustelua lapsen kanssa raha-asioihin liittyen”, Lassander sanoo.

Lapsuudessa opituilla varhaisilla asenteilla ja uskomuksilla rahankäyttöön liittyen on merkittävä rooli ja ne usein kulkeutuvat matkassa mukana aikuisuuteen asti.

“Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi tapa suhtautua luottokortin käyttöön omaksutaan varhaislapsuudessa”, Lassander lisää.

Yllättävää, mutta totta!

Tutkimusyhtiö YouGov toteutti vuonna 2019 kyselytutkimuksen reilulle 1000 suomalaiselle ja tulokset osoittavat, että yli puolet suomalaisista pitää nuorten talousosaamisen tasoa huonona.

Tutkimukseen vastanneiden mielestä nuorten talousosaamisen parantamisessa tulisi panostaa aihealueissa erityisesti oman talouden hallintaan sekä lainoihin ja velkoihin. Suomalaisten, varsinkin naisten, mielestä vastuu nuorten talousosaamisen parantamisessa on ensisijaisesti kodilla. 

Myös Lassander muistuttaa, että rahataitojen perusta luodaan kodeissa, arjen tasolla.

“Lapsen suhde rahaan muodostuu arkisten askareiden lomassa. Siitä, miten asioidaan yhdessä, miten ja millaisiin asioihin rahaa käytetään, sekä siitä, miten opetellaan säästämään ensimmäiset viikkorahat.”

3 + 1 vinkkiä arjen rahakasvatukseen

Rahakasvatus ei ole tähtitiedettä, vaan arkisten tilanteiden kautta lapsen opettamista ja oivalluttamista. Tärkeintä rahakasvatuksessa on se, että asettuu lapsen tasolle ja lähestyy rahaa leikkimielisyyden kautta. Taloustaitojen opettelun ja opettamisen ei tarvitse olla tylsää.

Otetaan rahakasvatus haltuun seuraavien konkreettisten vinkkien avulla. Maarit Lassanderin vinkit on suunnattu yli 3-vuotiaiden lasten vanhemmille.

1. Nappaa lapsi mukaan kauppareissulle

Kun käyt seuraavan kerran kaupassa, anna lapsen tulla ostoksille mukaan. Lapsen kanssa voi käydä ikätasoista keskustelua ostettavista tuotteista ja valita yhdessä esimerkiksi ostettavat hedelmät. Myös verkkokauppaostokset voi hoitaa yhdessä lapsen kanssa! Näin lapsen kyky logiikkaan ja päätöksentekoon vahvistuu.

2. Hyödynnä pelejä osana rahakasvatusta

Muistat varmaan Monopolyn, tuon lautapelien klassikon? Pelit, joissa ostetaan, myydään ja tehdään vaihtokauppaa, ovat mainioita rahakasvatuksen työvälineitä. Leikkirahan avulla lapsi saa harjoitella kaupankäyntiä ja oivaltaa, että rahalla on tietty arvo. Sitä paitsi pelaaminen on hurjan hauskaa yhteistä tekemistä!

3. Opeta lasta säästämään – jo 5-vuotias taitaa sen!

Rahan säästämisen voi aloittaa jo viskari-ikäisenä. Sopikaa lapsen kanssa maanantaisin viikon säästötavoite ja sopikaa pieni rahapalkkio. Vaikkapa 10 senttiä jokaisesta tehdystä kotityöstä, kuten tiskikoneen täytöstä ja oman huoneen siivouksesta.

Lapsi voi kirjata paperiseen taulukkoon tehdyt kotityöt ja viikon lopulla pyytää korvauksen pienistä tehtävistä. Viikkorahan ei kuitenkaan tarvitse olla iso, jo 50 senttiä ajaa asian.

+ Löydä sinulle luontainen tapa puhua rahasta avoimesti ja myönteiseen sävyyn

Vanhemman avoimen ja myönteisen rahapuheen kautta lapsi oivaltaa, että rahasta puhuminen ei ole tabu, vaan yksi keskeinen osa elämää. Sanoittamalla arjen ostopäätöksiä, säästämisen syitä ja oman talouden hallintaa annat lapsellesi tärkeitä keinoja käsitellä rahaa ja sen arvoa.

Lapsen kanssa käydyt keskustelut toimivat myös itselle lempeinä muistutuksina ja väylänä pohtiaa omaa henkilökohtaista rahasuhdetta.