Miksi raha hävettää? Ihmismielen alkukantaisuus ylläpitää uhkatilaa

Suhteemme rahaan osoittaa tunnejärjestelmämme alkukantaisuuden. Selviytymismekanismit ja laumaan kuuluminen ohjaavat sitä, mitä ajattelemme rahasta. 

Häpeän ohjaava voima on niin suuri, että se voi olla vaurastumisen esteenä. Kuva: Johanna Taskinen

Evoluutio ei ole puolellamme, kun pitäisi käsitellä häpeää.

Aivojemme ensisijainen tunnejärjestelmä on ohjelmoitu keskittymään sekä todelliseen että mahdolliseen uhkaan. Järjestelmä aktivoi esimerkiksi vihan, pelon, inhon ja häpeän tunteita. Moni hyvä tunne, kuten kiitollisuus tai innostus, jäävät jalkoihin tämän järjestelmän aktivoituessa. 

Toinen tunnejärjestelmämme, eli aktivaatiojärjestelmä, on se, jonka avulla olemme kehittäneet yhteiskuntia ja lentäneet kuuhun. Aktivaatiojärjestelmä tuottaa innostumisen tunteita ja edesauttaa sitä, että haalimme resursseja itsellemme niin paljon kuin voimme. Lajikehityksen alussa resursseilla tarkoitettiin esimerkiksi ruokaa, nykyisin esimerkiksi teknologiaa ja elämyksiä.

Rahasuhde näyttää tunnejärjestelmien molemmat puolet. Raha on välikappale, joka hellii aktivaatiojärjestelmää. Innostumme esimerkiksi vauraudesta, jonka ansiosta voimme toteuttaa haaveitamme, mikä taas innostaa aktivaatiojärjestelmää yhä enemmän.

Ongelma on, että aktivaatiojärjestelmää pitää yllä kilpailuasetelma, joka puolestaan pitää myös uhkajärjestelmän hereillä. Vaikka tilanne olisi erinomainen, tiedostamme, että se ei ehkä ole pysyvä. Iso osa pelosta ja huolesta ei liitykään siihen, että haluaisimme muuttaa nykytilaa paremmaksi vaan siitä, että yritämme pitää kiinni jo saavutetusta hyvästä.

Lauma toimii voimana ja esteenä

Yhteenkuuluvuuden tunne on yksi voimakkaimmista perustarpeistamme. Tämän tarpeen rinnalla kulkee sosiaalinen vertailu. 

Arvioimme jatkuvasti itseämme suhteessa omaan laumaamme. Yksi keskeisimmistä laumoista on lapsuuden perhe. Vanhempien suhde rahaan sävyttää sitä, miten oma rahasuhde muodostuu. Myöhemmin rahasuhdetta värittävät myös ystävät ja kumppanit. Rahasuhde mukautuu osin tiedostaen, osin tiedostamatta.

Kun tulkitsemme olevamme samanlaisia kuin muut lauman jäsenet, olemme turvassa. Jos taas tulkitsemme olevamme erilaisia kuin muut, uhkajärjestelmä – ja sen mukana esimerkiksi pelko ja häpeä – aktivoituu.

Häpeän tunteita kannattaa tutkia suhteessa omaan laumaan. Mikä tunteen herättää? Häpeä pysäyttää meidät, jotta voisimme arvioida toimintaamme. Häpeä on siis myös hyödyllinen tunne. 

Häpeän ohjaava voima on kuitenkin niin suuri, että se voi olla esimerkiksi vaurastumisen esteenä. Mikäli itselle tärkeässä yhteisössä vaurastumiseen suhtaudutaan kielteisesti, voi normista poikkeaminen olla yksilölle käytännössä mahdotonta. 

Käsittelemätön häpeä voi estää tavoittelemasta omia haaveita. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään, kun rahan ajatteleminen vie kohtuuttomasti aikaa ja voimavaroja.

Hallitsematon ahdistus, liiallinen kontrolli tai esimerkiksi ylikulutus voivat olla merkkejä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Hälytysmerkit ovat viitteitä uhkajärjestelmän aktivoitumisesta: kannustamisen sijaan tunteet viestivät uhasta. Silloin on hyvä pohtia, mikä uhkajärjestelmän käynnisti tai mikä sitä ylläpitää.

Mitä mummo sanoisi mimmille? 

Sosiaalinen vertailu on ihmiselle luontainen tapa hahmottaa maailmaa. Muiden näkemyksiä – tai oletuksiamme niistä – on vaikea hiljentää. Myös yksin ollessamme olemme sosiaalisia ja arvioimme itseämme muiden kautta.

Vertailun lopettaminen on kuitenkin parasta, mitä itselleen voi tehdä. Sosiaalinen vertailu ulottuu niin pitkälle omiin ajatuksiin, että oman ajattelunsa juurille pääseminen on vaikeaa. Pohdinta on kuitenkin tärkeää, sillä vaikka laumat vaihtuvat, suhde omaan itseen säilyy. 

Aikaperspektiivin laajentaminen on yksi hyvä keino tarkastella omia arvojaan, myös rahaan liittyviä arvoja. Miten sinä mummona neuvoisit nykyisyyden mimmiä? Mieti omia arvojasi ja sitä, mitä tulevaisuuden sinä ajattelisi valinnoistasi. Miten voisit palvella itseäsi parhaiten?

Artikkelia varten on haastateltu häpeää tutkinutta psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviitaa, joka on kirjoittanut mm. teokset Häpeän hoito (2020) ja Tunne tunteesi (2016).