Lakot pysäyttivät Suomen – Ymmärrä, mistä on kyse

Lakoilla tehdään näkyväksi, kuka yrityksen tuloksen tekee, valtio-opin opiskelija Santeri Palomäki kirjoittaa vieraskynässään.

Junat lakossa, sitten satamat ja eilen oli leipä loppu kaupasta. Lakot pysäyttivät Suomen ja ne näkyvät ympärillä. Mitä Suomessa tapahtuu ja miten tähän tilanteeseen päästiin? Jos tämänhetkiset kiistat tuntuvat etäisiltä, tämä artikkeli on sinua varten. Väännetään vaikeat käsitteet auki!

Ammattiyhdistys (eli ay-liike) ja ammattiliitto

Ammattiyhdistysliikkeen historia pohjautuu 1800-luvun loppuun, kun teollistumisen myötä tehtaissa käytettiin esimerkiksi lapsityövoimaa ja työpäivät olivat 16 tuntisia, eikä työsuojelua ollut sananakaan vielä olemassa.

Nykyään jokaisella palkkatyötä tekevällä on perustuslakiin kirjattu oikeus järjestäytyä (eli osallistua esimerkiksi lakkoon) työpaikallaan ja vaatia parempia etuja.

Ammattiliitot ovat ammattiyhdistysliikkeen puitteissa toimivia järjestöjä. Ne ovat historiassaan saavuttaneet merkittäviä uudistuksia, kuten 40-tuntisen työviikon, vuosilomat ja äitiyslomat. Viime vuosina ammattiliitot ovat muun muassa helpottaneet omaehtoista opiskelua työttömyysaikana.

Yksi liittojen tärkeimpiä tehtäviä on neuvotella työehtosopimukset työnantajan kanssa. Lopputuloksena on paperinivaska, jossa listataan millä ehdoilla työtä tehdään. Niissä määrätään esimerkiksi palkat, tauot, ylityökorvaukset sun muut.

Ammattiliitot muodostavat keskenään keskusjärjestöjä, joita ovat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava ja useita eri aloja edustavien ammattiliittojen keskusjärjestö STTK. Samoin työnantajat ovat järjestäytyneet, ja heitä edustavat esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja valtion työmarkkinalaitos VTML.

Järjestäytymisaste

Aikoinaan kun itse olin tehtaassa töissä, toisteltiin lausetta ”jos järjestäytymisaste on pieni, parempaa palkkaa pyydetään, ja jos se on suuri, sitä vaaditaan”. Järjestäytymisaste tarkoittaa siis sitä, kuinka suuri osa työntekijöistä kuuluu liittoon.

Suomessa järjestäytymisaste on perinteisesti ollut varsin korkea, mutta pitkään laskusuhdanteessa. Tällä hetkellä palkansaajista 54,2 prosenttia kuuluu liittoon, kun vielä 2017 luku oli 60,2 prosenttia. Naiset ovat perinteisesti järjestäytyneet miehiä paremmin.

No, miksi järjestäytymisaste on (liitoille) niin tärkeää? Lakkojen takia. Lakoilla tehdään näkyväksi kuka yritysten tuloksen tekee, eli työntekijät. Tässä taka-ajatuksena on joukkovoima: kaikkia ei voida irtisanoa samanaikaisesti.

Yksi haaste on kuitenkin se, että samalla työpaikalla voi olla eri liittoja, joihin ihmiset kuuluvat. Liittojen keskinäiset intressit voivat olla erilaisia, ja tästä syystä ”yhteisen” rintaman rakentaminen saattaa olla haastavaa silloin, kun sitä vaaditaan.

Kolmikanta

Työn tekemisen ehdoista ovat päättäneet isossa kuvassa kolme tasavertaista kumppania: hallitus, työnantajat ja liitot. Tätä kutsutaan kolmikannaksi. Mallia pidetään usein suomalaisena erityispiirteenä, vaikka kyseessä on malli jota käytetään yleisesti ympäri maailmaa, lähimpänä Ruotsissa. Kolmikanta on se pöytä, jossa isot uudistukset tehdään.

Tällä hetkellä näyttää, että tästä halutaan luopua, yksipuolisesti hallituksen ja työnantajien toimesta. Hallituksen mielestä liittojen kanssa on vaikea neuvotella, koska ne eivät suostuisi kipeisiin toimiin.

Kysymys kuuluu, että minkälaisiin toimiin liittojen sitten kuuluisi taipua? Ensimmäinen sairauspäivä palkattomana, lakko-oikeuden rajaaminen ja ”asiallisen” syyn riittäminen irtisanomiseen ovat kieltämättä asioita, joita on vaikea saada läpi pöydässä, jossa istuvat henkilöt, jonka jäsenistöä päätökset satuttavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö liitoilla olisi omia vastaehdotuksiaan.

Poliittinen lakko

Suomessa lakot ja muut työtaistelutoimet ovat perinteisesti varsin paikallisia ja tiettyä toimialaa koskevia. Nyt vallitsevassa tilanteessa puhutaankin poliittisesta lakosta, koska ne kohdistuvat suoraan hallituksen uudistuksia vastaan. Ammattiliitot kokevat, että työnantajajärjestöt ajavat tavoitteitaan hallituksen kautta ja menevät heidän selän taakseen, jolloin lakot kohdistuvat myös hallitukseen.

Tämänhetkisestä tilanteesta

Suomessa käydään tällä hetkellä hyvin poikkeuksellisia ja repiviä riitoja, joissa osapuolina ovat ammattiliitot ja hallitus yhdessä työnantajajärjestöjen kanssa. Liitot kokevat, että heidän toimintaansa pyritään rajoittamaan – pois neuvottelupöydistä tasavertaisena neuvottelukumppanina – eikä vaihtoehdoiksi jää muuta kuin lakkoilu.

Tällaisilla työmarkkinakiistoilla on varsin suuri potentiaali uhata yhteiskuntarauhaa laajemminkin. Suomella on pitkä ja kunniakas historia yhteisen sopimisen kulttuurista, jossa työnantajat ja työntekijät pystyvät istumaan yhteiseen pöytään ja neuvottelemaan siitä, miten elinkeinoelämää tulee järjestää. Nyt välit ovat tulehtuneet niin pahasti, että poispääsy on hyvin, hyvin vaikeaa. Liitot haluavat painostaa hallituksen neuvottelupöytään ja heidät perääntymään päätöksistään. Tähän hallitus on taas ilmoittanut, ettei se tule perääntymään.

Siinäpä vasta soppa.