Kannattaako indeksisijoittajankin hajauttaa?

Indeksisijoittaminen sopii lähes kaikille, koska kerran automatisoitu sijoitussalkku huolehtii itsestään. Mutta kannattaako myös indeksisijoittajan hajauttaa? Tähän kysymykseen Laura Linkoneva vastaa blogissaan.

*Sisältää mainoslinkin 

Sijoitusurani alusta asti olen ollut indeksisijoittamisen fani ja puolestapuhuja. Puhun indeksisijoittamisesta varsinkin ihmisille, joita sijoittaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, joilla sijoittamiseen liikenisi ehkä 20 euroa kuussa ja joille rahapuhe on vierasta, luotaantyöntävää ja ikävää. 

Indeksisijoittaminen kun sopii lähes jokaiselle salkun kokoon ja elämäntilanteeseen katsomatta! Kun sijoittamisen automatisoinnin kerran hoitaa kuntoon, ei salkulla ja sijoittamisella tarvitse enää päätänsä vaivata. Ei ole väliä onko multimiljonääri vai ensimmäisen palkan tienannut rippikouluikäinen, ETF:illä voi rakentaa juuri omiin tarpeisiin sopivan salkun.

Pia-Maria on kirjoitellut aikaisemmin ansiokkaasti ETF:istä, mutta tällaisena fellow-ETF-loverina ja indeksimimminä ajattelin pureutua vielä syvemmälle tähän mielenkiintoiseen aiheeseen. Jos ETF ei ole terminä tuttu, kurkkaa ensin Pia-Marian WTF is ETF -postaus. 

Miten valita ETF?

1. Valitse, mihin haluat sijoittaa.

Haluatko valita mahdollisimman laajan indeksin, joka kattaa kaikkien markkinoiden kaikki yhtiöt, jonkin tietyn maantieteellisen sijainnin vai kenties tietyn toimialan tai megatrendin? Haluatko koko markkinan kaikki yhtiöt, vai pitäisikö yhtiöitä karsia jollain periaatteella?

2. Tarkasta kulut.

ETF:issä hallinnointipalkkio voi olla jopa prosentin sadasosia, kun taas aktiivisesti hoidetuissa rahastoissa ei ole tavatonta, että palkkio on 1-3 prosenttia. Kuluilla on valtava merkitys pitkällä aikavälillä, joten tässä tapauksessa tarkka desimaalien tuijottelu kantaa hedelmää. ETF:ssä pitää olla hyvät perusteet, jos hallinnoinnista joutuu pulittamaan yli puoli prosenttia.

Vastoin tuttua sanontaa rahastoissa halvalla oikeasti saa hyvää ja kallis usein kostautuu. Uskaltaisin jopa väittää, että peritystä palkkiosta voi päätellä seuraavan kymmenen vuoden vertailuindeksille pärjäämisen!

Rahastoissa, kuten suoria osakkeita ostettaessakin, kaupankäyntipalkkion kipurajana kannattaa pitää yhtä prosenttia. 

3. Kurkkaa, ovatko rahastot kasvu- vai tuotto-osuudellisia. 

Kasvuosuudellisissa rahastoissa osingot sijoitetaan verottamattomina takaisin rahastoon ja veroja maksetaan tuotosta vasta kun rahasto-osuuksia myydään. Tuotto-osuudellisessa rahastossa verottaja napsaisee jokaisesta tuotto-osuuden maksusta itselleen siivun.

Suosittelen käytännössä poikkeuksetta kasvuosuudellisia rahastoja. Osinkojen verotuksella on pitkässä juoksussa merkittävä vaikutus tuottoon.

4. Varmista, etteivät valitut rahastot ole kovin päällekkäisiä.

Jos päätät vaikkapa aloittaa sijoittamisen kahteen ETF:ään - koska kaksi rahastoa tekee hajautetumman salkun kuin yksi - kurkkaa, mitä ETF:t sisältävät. Ei ole esimerkiksi kovin mielekästä ostaa sekä MSCI Worldia että S&P 500 -ETF:iä, sillä niissä molemmissa yhdysvaltalaiset suuryhtiöt näyttelevät suurta roolia ja painotus lipsahtaa nopeasti USA:n markkinoille. MSCI World -indeksin nimi on historiastaan johtuen hieman hämäävä: World kattaa vain 85 prosenttia kehittyneiden markkinoiden suurimmista yhtiöistä, ja yli 65 prosenttia näistä on yhdysvaltalaisyhtiöitä. Eli kehittyvät markkinat ja pienet yhtiöt jäätävät kokonaan kattamatta.

Toki, jos jostain syystä haluaa painottaa jenkkimarkkinaa oikein urakalla, voi päällekkäisyys olla joskus perusteltua. Jos taas haluat hajauttaa laajasti maailmalle, ei kannata valita summamutikassa top 10 suosituinta ETF:ää salkkuun. Rahastojen suuri määrä ei aina korreloi laajan hajautuksen kanssa. Monet ETF:t voivat seurata samaa indeksiä, jolloin hajautushyöty jää vähäiseksi.

Voiko salkkuun ostaa liikaa erilaisia ETF:iä?

Voi ja ei.

Kovin silppuinen ja monirivinen salkku on vaikeammin hallittava ja hahmotettava. Jos portfoliostasi löytyy kolme osakevälittäjää, joissa kaikissa sinulla on useampi arvo-osuustili ja niissä vielä lomittaisia ETF:iä ja haluat tietää, mikä paino sinulla on vaikka USA:ssa, saattaa mennä sormi suuhun.

Usein sanotaan hajauttamisen olevan sijoittajan ilmainen lounas. Usein perään kuitenkin todetaan, että liialla hajauttamisella osakepoiminnasta ei saada haluttua ylituottoa, vaan tuotto lähestyy pakostakin keskituottoa, jolloin sijoittaja ”joutuu tyytymään keskituottoon”. No, koska indeksisijoittaja yleensä nimenomaan haluaa markkinoiden keskituoton,näitä hajauttamisen haittoja ei indeksisijoittajalla samalla tavalla ole. Indeksisijoittajalle hajautuksesta ei siis sinänsä ole haittaa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että mikäli kaupankäynnistä peritään maksu, syö usean pienen erän ostaminen suurilla kuluilla tuottoa. Jos ostoista ei peritä maksua tai maksu ei ole kiinteä vaan esimerkiksi prosentuaalinen, ei tätä ongelmaa pääse syntymään. Osa palveluntarjoajista tarjoaa myös kuukausisäästöä, johon voi valita muutaman ETF:n yhdellä pienehköllä maksulla.

Tärkeää on pitää kulut kurissa niin hallinnointipalkkiossa kuin kaupankäyntipalkkioissakin. Kun tämä on kunnossa, salkusta voi löytyä lukuisiakin ETF:iä ilman, että siitä on suurempaa haittaa.

Voiko indeksirahastolla toteutettu salkku olla liian keskitetty?

Aloittelin aikanaan sijoittamaan Nordnetin indeksirahastoihin ja säästin niihin säännöllisesti pääasiassa kuluttomuuden houkuttelemana. Kuitenkin, jos kurkkaa karttapalloa, huomaa, että hajautus on lopulta keskittynyt hyvin pienelle alueelle, Pohjoismaihin (indeksirahastot Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja), vaikka olin hajauttanut rahani moneen eri rahastoon.

Vaikka rahastoissa on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta aina useita yhtiöitä ihan lainsäädännön määräämänä, ei pelkkä yhtiöiden määrä kerro kaikkea rahaston hajautuksesta.

Esimerkiksi OMXH25, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta, pitää sisällään nimensä mukaisesti 25 osaketta, mutta maantieteellisesti Helsingin pörssin yhtiöt ovat hyvin lähellä toisiaan. Tiettyyn toimialaan sijoittavat ETF:t taas voivat sisältää kymmeniä yhtiöitä monista maista, mutta toimialahajautus on olematonta. Joskus tällainen hajautuksen vähyys on toki myös tarkoituksenmukaista.

Eli vaikka salkusta löytyisi useita rahastoja, kannattaa kurkata, kattavatko valitut instrumentit laajasti eri toimialoja ja alueita, vai voisiko valitun rahaston kylkeen tai sen sijaan valita jonkun toisen. Itse aloin tankata Nordnetin arvo-osuustilille* superrahastojen lisäksi länsimarkkinaa ja kehittyviä markkinoita. Näin hajautukseni parani roimasti.

Jos omasta salkusta löytyy nyt vain Indeksirahasto Suomea, ei se ole maailmanloppu. Helsingin pörssin yhtiöiden liiketoiminta ei rajoitu maan rajoihin, vaan kauppaa käydään on ympäri maailman, jolloin maantieteellistä hajautusta syntyy hieman sitä kautta.

Mitä hyötyä on siitä, että salkussa on yhden laajan ETF:n sijaan montaa?

Lyhyesti, säätövara.

Mikäli hoidat sijoittamisen esimerkiksi MSCI ACWI IMI:llä – joka kattaa kaikkien markkinoiden lähes kaikki pörssiyhtiöt – et voi ottaa näkemystä sijoitusvalinnoillasi. Osalle todella laaja hajautus yhdessä rahastossa sopii, mutta uskoisin silti, että isolla osalla on myös omia näkemyksiä maailman suunnasta ja trendeistä. Näitä asioita voidaan sijoitustoiminnassa painottaa sijoittamalla muutamiin eri rahastoihin.

MSCI ACWI IMI:llä salkussa on mukana myös omasta mielestäni epäeettisiä firmoja, kuolevia aloja ja sellaisia markkinoita, joista et välttämättä ole kuullutkaan. Jos siis uskot, että esimerkiksi vastuullisiksi luokitellut yhtiöt tulevat tulevaisuudessa pärjäämään vastuuttomia paremmin tai et halua muuten olla mukana yhtiöissä, jotka eivät seuloja läpäise, kannattaa salkkuun valita SRI- tai ESG-screenattu ETF. Näin esimerkiksi epäeettisinä pidetyt firmat jäävät rahaston ulkopuolelle.

ESG tai SRI -merkintä rahaston nimessä kertoo sen, että yhtiöt ovat läpäisseet vastuullisuusarvioinnin. ESG-seula on löysempi ja se karsii pois ilmeiset pahikset, eli esimerkiksi aseteollisuuden, kun taas SRI on tiukempi ja painottaa vastuulliseksi luokiteltuja yhtiöitä. Vastuullisuus-screenattuja ETF:iä löytyy laajasti muun muassa kehittyviin ja kehittyneisiin markkinoihin, Japanin markkinaan, Eurooppaan ja USA:n markkinaan.

Jos valitsee salkun kivijalaksi hieman epäseksikkään, laajasti hajautetun ETF:n, voi salkkua maustaa halutunlaiseksi ostamalla kivijalan päälle muita ETF:iä. Mediaseksikkäitä vaihtoehtoja ovat mm. toimiala-ETF:t, joita on nykyään lukuisia aina digitalisaatio-ETF:stä automaatioon, robotiikkaan, vanhentuvaan väestöön (yes, very sexy), big dataan ja puhtaaseen energiaan, ilmastonmuutoksen torjunnasta terveydenhuoltoon ja eSportsiin, sekä kannabiksesta vaikkapa tekoälyyn. You name it! Harva ala on sellainen, johon ei ETF:llä pääsisi kiinni. Myös korkoihin ja raaka-aineisiin voi sijoittaa helposti ETF:ien kautta.

Kuten näkyy, indeksisijoittamisen ei todellakaan tarvitse olla tylsää, vaikka se sellaiseksi keskustelussa usein leimataankin.

Hyvin hajautetun osakesalkun voi siis tehdä vain yhdellä ETF:llä, parilla eri markkinoihin sijoittavalla ETF:llä tai sijoittamalla vaikka joka mantereelle, maahan tai toimialaan erillisellä ETF:llä. Kaikki on yhtä oikein! Suuremmalla ETF-määrällä voi vaikuttaa helpommin maa- ja toimialakohtaisiin painotuksiin, jos haluaa ottaa näkemystä, mutta parilla laajalla pääsee jo helposti ja edullisesti maailman markkinoihin kiinni.

Jos taas pidät itseäsi osakepoimijana, mutta kotimarkkina tuntuu luontevimmalta kentältä pelata eikä hinkua rapakon taa ole osakepoiminnan suhteen, voi hajautusta Suomi-salkkuun hakea ETF:ien kautta.

ETF-sijoittaminen sopii siis myös ihan perinteisen osakepoiminnan kylkeen tasapainottamaan rytinää tai lisäämään vauhtia. Itsellänikin on salkusta indeksirahastoja 70 prosenttia ja suoria osakkeita 30 prosenttia.

Aina ei onneksi tarvitse valita puolta, voi reteästi napsia molempien leirien parhaat herkut!