Jeesus puhuu Raamatussa rahasta enemmän kuin taivaasta ja helvetistä yhteensä – Millainen on Raamatun kanta rahaan ja materiaan?
Raha on Raamatussa yksi puhutuimmista aiheista. Joidenkin arvioiden mukaan rahasta ja taloudesta puhutaan Raamatussa jopa 2350 jakeessa. Vertailun vuoksi esimerkiksi uskosta puhutaan 350 jakeessa ja rakkaudessa 650 jakeessa. Vaikuttaa siis siltä, että Raamatulla on kuin onkin sanottavaa talousasioihin.
Kuva: Johanna Taskinen.
Teologi Kai Järvisen mukaan rahan, talouden ja omaisuuden runsas käsittely Raamatussa johtuu siitä, että ihmisen huoli taloudellisesta pärjäämisestä oli 2000 vuotta sitten yhtä iso kuin nykyäänkin.
”Raamatun opetuksille on paljon esimerkkejä tavallisten ihmisten arjesta, johon kuului esimerkiksi viljely, kaupankäynti, viinin valmistus ja kalastus”, Järvinen kertoo.
Raamatussa rahaan liittyvät opetukset kytkeytyvät Järvisen mukaan usein muuttuviin olosuhteisiin tai äkillisiin tapahtumiin, kuten vararikkoon tai sairauteen, joiden seurauksena voi menettää kaiken.
Toisaalta raha nähdään Raamatussa myös siunauksena. Teos kannustaa jopa rahan sijoittamiseen: tarina rikkaasta mestarista kertoo miehestä, joka jätti omaisuutensa kolmen palvelijansa käsiin. Kaksi palvelijoista moninkertaistivat huostaansa uskotut rahat viisaasti sijoittamalla. Kolmas palvelija hautasi rahansa pitääkseen ne turvassa, mutta päätyi lopulta vain saamaan potkut mestarilta.
Tarina opettaa, että viisaasti sijoittaminen kannattaa.
Omistamisen kultainen keskitie
Raamatun kanta maallisten asioiden omistamiseen on selkeä: ei liikaa eikä liian vähän.
Jae ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan alku ja juuri” viittaa Järvisen mukaan siihen, että rakkaus rahaan – ei siis raha itsessään – voi aiheuttaa vaikeuksia.
”Raamattu opettaa kohtuuteen ja tyytymään vain siihen, mitä todella tarvitsemme”, Järvinen kertoo.
Raamatun sananlasku ”älä anna köyhyyttä, mutta älä rikkauttakaan” perustuu juuri ajatukseen kohtuudesta. Järvisen mukaan ajatuksen takana on huoli siitä, että liika köyhyys tai rikkaus ohjaisi ajatuksia liialti rahaan.
”Toisaalta rahaa saa Raamatun mukaan olla paljonkin, mutta se ei saisi ohjata tai määrittää elämää”, Järvinen sanoo.
Raamatun mukaan rikkaus aiheuttaa myös huolia: sananlaskulla ”Rikkaan yltäkylläisyys ei salli hänen nukkua” viittaa huoliin ja vastuuseen, jota suuri omaisuus tuo mukanaan.
Lisäksi alkusanoissa varoitetaan ahneuden tuomista ongelmista ja kiusauksesta rikkoa lakia. Raamatun mukaan se, joka rakastaa rahaa liikaa, ei saa ikinä tarpeekseen – nälkä kasvaa syödessä, eikä mikään lopulta riitä. Myös sananlasku ”rikastumaan kiirehtivä ei pysy viattomana”, viittaa ahneuteen, joka voi lopulta johtaa jopa lain vastaisiin tekoihin.
Miten Raamatun näkökulma eroaa muiden uskontojen kannasta?
Uskonnoilla useimmista on näkemyksensä raha-asioihin. Järvinen kertoo, että esimerkiksi buddhalaiset munkit pyrkivät olemaan käsittelemättä rahaa lainkaan. Tavoite perustuu uskomukseen jälleensyntymisestä. Maailmaan ei haluta kiinnittyä liikaa, sillä se johtaisi epätoivottuun jälleensyntymiseen, eikä tavoiteltuun nirvanaan.
Kehotus kaikesta maallisesta luopumisesta ei puolestaan kuulu Raamattuun.
Eroista huolimatta lähimmäisten ja vähäosaisten taloudellinen auttaminen on Järvisen mukaan useimpien uskontojen yhteinen tekijä.
Perusta länsimaiselle näkemykselle taloudesta kumpuaa osittain Raamatusta
Järvisen mukaan Raamattu on muokannut näkemystämme omistamisesta ja taloudesta paljon. Kristinuskon myötä länsimaiseen kulttuuriin on iskostunut vahvasti periaate toisista huolehtimisesta. Raha tulisi suunnata ensisijaisesti lähimmäiselle, ei omaan itseen.
Raamatulla näyttää olevan kantansa myös massatuotantoon ja ilmastokriisiin.
”Raamatun alkulehtien ohje viljellä, mutta antaa luonnolle myös takaisin, antaa jo itsessään ohjeen molempien tehtävien – ottamisen ja luonnolle takaisin antamisen – huomioimisesta”, Järvinen pohtii.
Järvisen mukaan jatkuva taloudellinen kasvu ja ympäristöstä huolehtiminen on vaikea yhtälö. Hän uskoo, että vihreä kasvu voisi olla linjassa myös Raamatun sanan kanssa.
”Suuntautuminen henkisiin ja hengellisiin arvoihin, tai esimerkiksi taiteisiin, kuluttaa yhteisiä varojamme huomattavasti vähemmän kuin uusien tavaroiden hankkiminen”, Järvinen toteaa.
