Vauraus tekee tilastollisesti onnelliseksi, jaettu vauraus kaikkein onnellisimmaksi

Suomi on valittu jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi. Vuodesta toiseen huomiota keräävät eniten onnellisuusvertailussa parhaiten pärjäävät maat, mutta millaisia ovat ne maat, jotka ovat vähiten onnellisia? Entä mikä on talouden rooli ihmisten onnellisuudessa ja hyvinvoinnissa?

Kuva: Veera Kesänen.

YK:n kestävän kehityksen verkosto tuottaa vuosittain onnellisuusraportin. Viimeiset viisi vuotta Suomi on ollut sen mukaan maailman onnellisin maa. Tutkimuksessa mitataan ihmisten omaa kokemusta onnellisuudesta. Tänä vuonna tutkimukseen osallistui 146 maata.

Onnellisuusraportin listan kärjessä on enimmäkseen vauraita länsimaita. Huomionarvoista on myös se, että kaikki pohjoismaat kuuluvat kymmenen parhaiten pärjänneen maan joukkoon – yleensä vuodesta toiseen. Listan loppua kohden afrikkalaisten maiden osuus kasvaa. Kaikkein viimeisimpänä tänä vuonna on Afganistan.

Helsingin yliopiston akatemiatutkija Eija Ranta nimeää vähiten onnellisia maita yhdistävän tekijän: syvä eriarvoisuus. “Se näkyy niin taloudessa kuin ihmisten hyvinvoinnissa ja yhteiskunnallisissa mahdollisuuksissakin”, Ranta toteaa.

Resurssien tasainen jakautuminen korreloi onnellisuuden kanssa – ja päinvastoin

Bruttokansantuote, eli tietyn valtion yhteenlaskettu kokonaistuotanto, on mittari, jolla voidaan vertailla eri maiden talouksia. Sen asukasta kohden lasketun summan ajatellaan kuvaavan taloudellista hyvinvointia. Onnellisuustutkimuksen tulokset korreloivat melko hyvin bruttokansantuotteen kanssa, sillä rikkaat maat ovat sijoittuneet keskimäärin köyhiä korkeammalle.

Tästä huolimatta bruttokansantuote ei yksinään ole riittävä onnellisuuden tai hyvinvoinnin mittari. Bruttokansantuotteessa ei oteta huomioon luonnonvarojen käyttöä, ihmisten terveyttä tai eliniän pituutta. Siitä ei myöskään käy ilmi vapaa-ajan määrä tai tuloerot.

Ranta näkee tärkeänä talouden ja onnellisuuden välisessä suhteessa sen, että resurssit jakautuvat tasaisesti.

“Onnellisuuskyselyn yläpäässä olevat maat ovat sellaisia, joissa on talouskasvua, mutta samaan aikaan sitä on jaettu tasaisemmin veroilla, tulonsiirroilla ja sosiaalipolitiikalla”, hän summaa.

Intia on esimerkki maasta, jossa on massiivisen kokoinen talous, mutta joka on yksi huonoiten onnellisuuskyselyssä pärjänneistä maista. 

“Tulos kertoo siitä, että maan sisällä on suurta eriarvoisuutta ja köyhyyttä”, Ranta toteaa.

Talous voi antaa onnellisuudelle perustan

Talouden ja onnellisuuden välinen suhde voi Rannan mukaan näkyä siinä, että talous tuo ennakoitavuutta elämään.

“Silloin, kun on työtä ja toimeentuloa, pystyy myös vapauttamaan energiaa muunlaisiin asioihin elämässä, kuten koulutukseen, yksilön ja perheen hyvinvointiin, sekä omien kykyjen ja kapasiteettien vahvistamiseen. Siinä mielessä talous antaa onnellisuudelle perustan”, Ranta sanoo.

Jos maan taloudellinen tilanne on heikko, ei työn ja toimeentulon mahdollisuus välttämättä toteudu. Sama tilanne voi olla myös maassa, jossa syrjinnän takia esimerkiksi naiset eivät voi tehdä haluamiaan töitä, tai ihmisten elämää ja osallistumista rajoitetaan muuten. Ranta huomauttaa, ettei talouskasvu yksinään kerro siitä, miten laajasti ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään ja yhteiskunnan toimintaan paranevat.

Onnellisuuteen ja elämänlaatuun vaikuttaa moni tekijä

Vaikka onnellisuuslistan kärjestä sen loppuun on pitkä matka, emme todellisuudessa ole irrallaan toisistamme. Ranta muistuttaa, että Suomessa olemme globaalin etelän yhteiskuntiin sidottuja esimerkiksi kuluttamisen, matkustamisen ja erilaisten ajatusten liikkumisen kautta.

“Moni asia, mitä me täällä pohjoisessa teemme, vaikuttaa siihen, millaista elämänlaatu globaalissa etelässä on”, Ranta sanoo.

“On hyvä muistaa, että moni asia, jonka ajatellaan olevan ongelma tai heikkous globaalin etelän yhteiskunnissa, ei ole niiden maiden ja yhteiskuntien sisäsyntyisiä asioita eikä yksilön syytä. Ne ovat syntyneet monimutkaisten historioiden, riiston ja siirtomaahallinnon seurauksena.”

Yhteisöllisyys luo merkityksellisyyden tunnetta

Ranta uskoo, että tulevaisuudessa onnellisuutta ja hyvinvointia tutkittaessa kiinnitetään enemmän huomiota yksilön suhteeseen paitsi toisiin ihmisiin, myös ympäröivään luontoon.

Raportissa mainitaan Latinalaisen Amerikan olevan onnellisuusvertailussa hieman sen objektiivisia hyvinvoinnin indikaattoreita ylempänä. Tämä tarkoittaa, että ihmiset kokevat olevansa hieman onnellisempia kuin ulkopuoliset hyvinvoinnin mittarit ja taloudellinen tilanne antavat olettaa. Ilmiön taustalla voi olla esimerkiksi perheen, suvun ja yhteisön korostunut merkitys alueella, mikä lisää onnellisuuden tunnetta.

“Elämä voi olla todella merkityksellistä ja arvokasta kaikkialla maailmassa riippumatta siitä, millaiset ihmisen taloudelliset mahdollisuudet ovat”, Ranta summaa.