Vastavalmistunutta odottaa epävarma maailma ja tulevaisuus – miten myllerryksen keskelle saisi ripauksen turvaa?

Korkeakoulusta valmistuminen on jo itsessään jännittävää, mutta nykyisessä taloustilanteessa ja turbulenssissa olevassa maailmassa se voi tuntua jopa pelottavalta, pohtii vastavalmistunut Mimmit Sijoittaa -median toimittaja Matleena Inget.

Matleena Inget, Mimmien toimittaja: Kuva: Anniina Ståhlberg.

Opiskeluvuoteni olivat ihanat, kamalat ja kasvattavat. 

Muutin uuteen kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Koin aluksi pohjatonta yksinäisyyttä ja tunsin olevani hukassa, mutta onnistuin kuitenkin löytämään omat ihmiseni. 

Istuin tunteja kirjastossa ja iloitsin halvoista opiskelijalounaista. Nautin pääosin uuden oppimisesta, vaikka tarpeen tullen etsin kurssivaihtoehtoja Jodelin helpot nopat -kanavalta.

Olin opiskelija-aktiivi ja kävin joka torstai sitseillä tai haalaribileissä. Vietin kahden viikon vappuja. Asuin kuusi kuukautta Italiassa. Junailin viikonloppuisin Roomaan, Venetsiaan tai Sorrentoon ja elin elämäni kevättä.

Stressasin ensimmäisen oman alan työpaikan saamisesta, keskiarvosta ja siltä, että ensimmäinen pääaineeni ja välillä koko kauppatieteet eivät tuntuneet omalta. Vaihdoin yliopistoa ja pääainetta. Kirjoitin ja viilasin gradua liian pitkään.

Asuin 25 neliön yksiössä ja kimppakämpässä kolmen parhaan kaverini kanssa. Elin arkea, jossa salille ja lenkille kerkesi keskellä päivää.

Rakastin ensimmäistä kertaa kovasti ja kärsin sydänsuruista, joista en uskonut toipuvani koskaan. Ja joista toivuin kuitenkin.

Suoritin asioita. Aloin narskutella hampaita nukkuessani. Kamppailin omien rajojeni ja jaksamiseni kanssa. Olin yksi niistä lukuisista opiskelijoista, jotka jonottivat kuukausia YTHS:n mielenterveyspalvelujen pariin.

Nostin yli 25 000 euroa opintolainaa. Aloitin säästämisen ja sijoittamisen. Tein töitä iltaisin, viikonloppuisin, kesälomilla ja perioditauoilla. Palautin opintotukia, koska tulorajat paukkuivat.

Kehitin ajatteluani. Kirkastin arvojani. Itsenäistyin. Kasvoin aikuiseksi – tai ainakin aikusemmaksi.

Miltä tuntuu valmistua maailmaan, jossa nykyhetkeä ja tulevaisuutta leimaa epävarmuus ja epävakaus? 

Pelottavalta. 

“En ajatellut, että valmistuisin työttömäksi kauppatieteiden maisteriksi”, sanoi yksi ystäväni.

Sen vuoksi olen pohtinut, miten voisin vahvistaa turvallisuuden tunnetta elämässäni kaiken tämän kaaoksen keskellä. Siitäkin huolimatta, että mielestäni vastuu yhteiskunnan jäsenten turvallisuuden tunteen luomisesta on ensisijaisesti päättäjillä ja poliittisilla instituutioilla.

Rutiinit, omien rajojen vetäminen, merkitykselliset ja turvalliset ihmissuhteet, urheileminen, uteliaana pysyminen, lukeminen, uuden oppiminen ja iloa tuovien juttujen tekeminen. Ainakin yllä mainitut luovat tasapainoa omaan arkeeni ja uskoa tulevaisuuteen. 

Minulle säästäminen ja sijoittaminen ovat yksi turvallisuuden tunteen kivijaloista 

Kuukausisäästösummani eivät ole suuria ja osa puskuritilistänikin paloi kesän rientoihin, mutta siitä huolimatta ne tuovat vakautta elämääni. On helpompi luottaa pärjäävänsä jatkossakin, kun säästössä on sen verran varoja, että tietää selviävänsä yllättävistä elämänkäänteistä.  

Ymmärrän, että tässä taloustilanteessa, tai aina muulloinkaan, sivuun ei välttämättä jää suuria summia. Siitä huolimatta puskuritilin ja rahastosijoitusten kerryttäminen, vaikka kymppi kerrallaan, tuo turvaa.

Taloudellista turvallisuutta voi etsiä myös muilla keinoilla. Ainakin työttömyyskassaan kannattaa liittyä, jos niin ei ole vielä tehnyt. Vastavalmistunutkin on oikeutettu ansiopäivärahaan eli peruspäivärahaa suurempaan työttömyystukeen, mikäli hän on maksanut työttömyyskassan jäsenyyttä tarpeeksi pitkään opiskeluaikana saaduista tuloista.

Kasvukivut tuovat mukanaan uutta – nautitaan siitä

Korkeakoulusta valmistumiseen liittyy kaiken kaikkiaan monenlaisia tunteita, kuten iloa, ylpeyttä, helpotusta, haikeutta, epävarmuutta, huolta opintolainan takaisin maksamisesta, työelämän vaativuudesta, omasta pärjäämisestä ja oman paikan löytämisestä sekä pelkoa siitä, oliko elämän parhaat vuodet ja seikkailut tässä. 

Oman elämän tai maailman muutosta vastaan ei kuitenkaan voi aina taistella. Siksi kehotankin myös muita valmistumisen kynnyksellä olevia pohtimaan, mitkä asiat tuovat tässä hetkessä vakautta ja turvan tuntua. Ja toisaalta nauttimaan kasvukivuista. Usein ne tuovat mukanaan jotain odottamatonta ja juuri sitä, mikä olikin tarpeen.