Vapaus itsessään ei ole tavoittelemisen arvoista

Mitä mieltä taloudellisen vapauden saavuttaneet ovat vapaudesta? Toimittaja-kirjailija Moona Laakso tarkastelee vapauden käsitettä ja tulee yllättävään lopputulokseen: vapaus on vain illuusio.

”Kaikista tärkeintä on vapaus.” Näin julistin kirjoitettuani kirjan Vaurastu kuin nainen. Mietelmän totesi kirjassa Minna Parikka, jolta nappasin sen myös omaksi mantrakseni.

Vallalla on jo jonkin aikaa ollut taloudellisen vapauden tavoittelun trendi – firettäminen. Viime aikoina olen kuitenkin törmännyt useammin kuin kerran ihmisiin, jotka ovat saavuttaneet tuon tavoitteen tai ainakin osan siitä, ja ovat yhtä hukassa – tai vielä enemmänkin – kuin aiemmin.

Tavoitteiden saavuttaminen johtaakin tyhjyyteen

Kun kirjoitin kirjalle jatko-osan, Menesty kuin mies, tuo tyhjyyden tunne tuli useamman haastateltavan kohdalla esille. Kun Samu Haberin tilillä oli seitsennumeroinen summa, hän tunsi itsensä maailman yksinäisimmäksi ja surullisimmaksi ihmiseksi. Kun Antti Rintanen voitti pitkäaikaisen unelmansa, taekwon-don maailmanmestaruuden, hänet valtasi tyhjyys. Hän oli kiivennyt maskuliinisen pyramidin huipulle ja todennut, ettei siellä oikeastaan ollut mitään.

Tyhjyyden tunne tuntuukin liittyvän nimenomaan saavutuksiin. ”Mitä väliä on millään kun saavutukset on vaan tikkuja silmään”, räppää Pyhimyskin.

Kun ihminen saavuttaa jotain, on jo seuraavan tavoitteen aika. Kim Väisänen nostaa esille, että kun yrittäjä tekee exitin, ei mene kauaa, kun yrittäjä puuhastelee jo jonkin uuden parissa. Myös Kim voisi elellä tekemättä mitään, olla siis täysin vapaa kaikesta, mutta sen sijaan hän toimii startup-sijoittajana lukuisissa yrityksissä. Keskustelumme aikana hänen puhelimensa soi lähes lakkaamatta – eikä se tunnu häntä haittaavan. Jos hänellä ei olisi mitään tekemistä, hän vain ärsyttäisi vaimoa.

Antti Rintanen taas toteaa, että vaikka hän haluaisi vapautua työnteosta, hän on ymmärtänyt, että ehkä hänen koko elämänsä rakentuu sille. Passivoituminen aiheuttaisi ketjureaktion, jonka myötä hän arvelisi myös parisuhteen kariutuvan.

Miljoonaomaisuuden tehnyt ex-ammattijääkiekkoilija, Billebeino-vaatebrändin perustaja Ville Leino ei oikein usko vapauteen.

”Vaikka tavallaan olen vapaa, samalla ymmärrän, etten koskaan voi olla kaikesta vapaa, enkä oikeastaan haluakaan olla. Täydellinen vapaus tarkoittaisi sitä, että olisi luopunut kaikesta”, hän toteaa.

Olenkin tullut siihen tulokseen, ettei vapaus itsessään ole tavoittelemisen arvoista. Lopulta vapaus on vain illuusio.

Merkityksellisyyttä sitoutumisesta

Ihminen kuitenkin janoaa vapautta. Samaan aikaan meillä on tapana kahlita itsemme. Olemme naimisissa kotiemme, työpaikkojemme ja puolisoidemme kanssa. Kirjan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan kirjoittaneen Mark Mansonin mukaan merkityksellisyys ei löydy vapaudesta itsestään, vaan itse asiassa vapaus löytyy sitoutumisesta.

”Loppujen lopuksi elämään saa merkitystä ja mielekkyyttä vain karsimalla vaihtoehtoja, rajoittamalla vapautta, päättämällä sitoutua valitsemaansa paikkaan, uskomukseen tai, o-ou, ihmiseen”, Manson toteaa kirjassaan.

”Sitoutumalla pystyy keskittämään huomionsa ja voimavaransa siihen, mikä kaikkein tehokkaimmin edistää omaa terveyttä ja tyytyväisyyttä. Sitoutumalla päätösten tekeminen helpottuu ja menetettyjen mahdollisuuksien pelko lievittyy: kun tietää, että on saanut jo riittävästi, ei tarvitse haalia koko ajan kaikkea.”

Aiemmin kurtistelin kulmiani amerikkalaismiehen ajatuksille, mutta laitoin sen kuitenkin jo silloin muistiooni ylös. Nyt tuo sanoma kaikuu mielessäni – ehkä siinä onkin perää. Joten, parhaillaan opettelen tuota sitoutumista ja sen hyväksymistä, että maailma ei tule valmiiksi. Ihminen itse ei ole koskaan valmis. Miksi sitten tavoitella mitään? Koska ihmistä ei ole luotu olemaan paikoillaan. Ja uskon silti, että tavoitteet tekevät ihmiselle hyvää.

Mitä sitten pitäisi tavoitella, jos ei vapautta?

Ehkä tavoitteena voisi olla merkityksen löytäminen itse tekemiselle ja omalle olemassaololle. Silloin ei luulisi joutuvan tyhjiöön. Tätä puoltaa japanilainen ajatusmalli igikai, jonka mukaan olemassaolon merkitys ja onnellisuus löytyy työnteosta. Mutta ei mistä tahansa puurtamisesta, vaan työstä, josta nauttii ja jolla on merkitystä myös muille. Japanilaisella Okinawan saarella, joka tunnetaan pitkäikäisistä asukeistaan, ei tunneta käsitettä eläke tai eläköityminen. Työnteosta ei haluta vapautua. Se on pitkäikäisyyden salaisuus.

Sen sijaan, että tavoittelisin päämäärätietoisesti taloudellista vapautta, valitsen olla sopivasti vapaa ja sopivasti sitoutunut juuri nyt. Silti tavoitteita ja taloudellista puskuria on hyvä olla. Siksi olen sijoittanut, ja jatkan sijoittamista tulevaisuuden (sopivan) vapauden takaamiseksi. Mutta enää en tavoittele ultimaattista vapautta, koska sellaista ei ole.