Vaihtamalla paranee – jos arki tökkii, vaihda alaa
Kaupallinen yhteistyö: Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
“Vaikka alanvaihdon jälkeen laskennallinen keskipalkkani tippuu tradenomin 3500 euron palkasta metsäkoneenkuljettajan keskimääräiseen 2700 euron kuukausipalkkaan, tärkein kysymys itselleni on, minkä arvoinen on mielenterveys”, kirjoittaa Laura Linkoneva.
Lauran tyypillinen koulupäivä saattaa näyttää esimerkiksi tältä. KUVA: Sampo Linkoneva
Koronavuoden pyörteissä ja lomautusten, irtisanomisten ja etätöiden kuohuissa luoviessa monen mielessä on saattanut vilahtaa alanvaihto. Kenties pakon sanelemana tai ehkä maisemanvaihdolle yksinkertaisesti tuli muuten sopiva sauma.
Etenkin somen sijoitusryhmiä selaillessa alanvaihdon perusteena vaikuttaa usein olevan kyllästyminen pieneen palkkaan ja motivaattorina uuden alan opiskelulle toimii tulevaisuuden lihavampi lompakko. Usein ajatuksissa on opiskella korkeampi tutkinto.
Alanvaihdon ei aina kuitenkaan tarvitse olla harppaus korkeakouluun kiskomaan tohtorinhattua korville, vaan alaa voi vaihtaa myös sivuttaissuunnassa tai kivuta koulutusasteissa tai palkkataulukossa jopa pykäliä alemmas.
Itselleni alanvaihto on tuttua jo muutamaankin otteeseen.
Lukion jälkeen kävin jakamassa Casinolla korttia pari vuotta. Vaikka olin aina ihmetellyt, että kuka ihme menee lukiosta amikseen, kävin opiskelemassa Stadin ammattiopistossa lääketeknikon paperit. Tein sen alan hommia kolmessa yrityksessä ja viihdyin todella hyvin, mutta lähes suoraan koulusta valmistuttuani päädyin sijoitusharrastukseni innoittamana Haaga-Heliaan opiskelemaan finanssitradenomiksi.
“Jos joka päivä haluaa lintsata luennolta tai ottaa motivaatiosaikkua, pitäisi hälytyskellojen soida.”
Ajattelin, ettei ammattikoulu nyt ainakaan enää kutsuisi, mutta nyt, puoli vuotta koulutuksen alkamisen jälkeen huomaan, että näyttäisi vahvasti siltä, että suoritan vielä metsäalan perustutkinnon ja valmistun metsäkoneenkuljettajaksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta. Sen verran kovasti se tuntuu omalta alalta.
Metsäkoneenkuljettajan tutkinto on mahdollista suorittaa alanvaihtajilla perustutkintona (PT 180 osaamispistettä) ja alan työkokemusta omaavilla ammattitutkintona (AT 150 osp). Koska historiastani kuitenkin löytyy lukion ansiosta jo opintoja, saan perustutkinnon kasaan käymättä ammattikoulun äidinkieltä, englantia, ruotsia, matikkaa ja muita perusaineita, vain ammatilliset opinnot suorittamalla.
Vaikka alanvaihdon jälkeen laskennallinen keskipalkkani tippuu tradenomin 3500 euron palkasta metsäkoneenkuljettajan keskimääräiseen 2700 euron kuukausipalkkaan, tärkein kysymys itselleni on, minkä arvoinen on mielenterveys.
Ala, opintoala tai työpaikka, joka ei enää innosta tai tunnu hyvältä, on äärimmäisen kuluttava. Jos joka päivä haluaa lintsata luennolta tai ottaa motivaatiosaikkua, pitäisi hälytyskellojen soida. Liika kuormitus johtaa pitkään jatkuessaan pahimmillaan burnoutiin, masennukseen ja ahdistukseen, jotka taas voivat johtaa pitkäänkin työkyvyttömyyteen.
Olen aina sanonut, etten halua hautaan ennen korkeakoulututkintoa, mutta mitä enemmän elämää elän ja kolmekymppiset lähestyvät, sitä vähemmän on merkitystä sillä, miltä asteelta on valmistunut, kunhan vain innostuu siitä mitä tekee.
Minulla ei ole koskaan ollut haaveammattia. En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että innostun siitä, että kyykin ja ähisen öljyisessä lumihangessa sormet jäässä vaihtamassa metsäkoneen kouraan letkua, mutta tässä sitä ollaan. Onnellisempana kuin koskaan.
Alanvaihto ei kaduta – syitä vaihtoon sen sijaan on monia
Olimme lastaamassa metsäkonetta lavetille, kun paikalle saapui puuautonkuljettaja. Jutellessa kävi ilmi, että hän oli entinen metsäkoneenkuljettaja, joka lomautettiin. Lomautuksen aikana hän päätti tulla Treduun opiskelemaan logistiikalle pölliautopätevyyden. Se käykin aika näppärästi, koska kuormaimen käsittely oli hänellä metsäkonekokemuksen takia jo hyvin hyppysissä. Eli ei sen hyppäyksen tarvitse aina olla täysin eri alalle! Hänelle tärkeintä näköjään oli, että puu kulkee, oli alla mikä peli vain.
“Oli alanvaihtotaival millainen vain, tuntuu, että juuri kukaan ei kadu matkaansa nykyiselle alalleen.”
Alanvaihto on koskettanut jokaista ryhmäläistämme erilaisista syistä. Yksi kypsyi ravintola-alaan, yhdelle riitti linja-autonkuljettajan hommat ja pari vaihtoi alaa terveydellisistä syistä.
Keskustelu alanvaihdosta on virinnyt myös somessa. Selkeästi syitä alanvaihtoon on yhtä monta kuin alanvaihtajiakin. Poimin muutamia syitä keskusteluista: vanhalla alalla ei etenemismahdollisuuksia, entisen alan työtilanne romahti, määräaikaisuuksien perässä muuttaminen perheellisenä ei onnistu, halutaan opinnot lähemmäs omia arvoja ja tehdä merkityksellisempää työtä, kiikarissa oli paikkariippumaton työpaikka tai edellisen alan työolosuhteet ja palkkaus oli pielessä.
Alaa ei aina tarvitse vaihtaa täysipäiväisesti koulunpenkillä, koska opinnot voi nykyään hoitaa monimuoto-opetuksena töiden ohessa, verkkokursseina etänä tai kouluttautua oppisopimuksella. Toki voi alkaa myös suoraan yrittäjäksi, jos pystyy esimerkiksi kääntämään harrastuksen työksi.
Oli alanvaihtotaival millainen vain, tuntuu, että juuri kukaan ei kadu matkaansa nykyiselle alalleen. Kokemus edellisiltä aloilta ja työpaikoilta koetaan suureksi voimavaraksi ja ilman aikaisempia askelia ei muutos tuntuisi niin raikkaalta ja tarpeelliselta.
Itse olen samoilla linjoilla. Leikittelen usein ajatuksella, että jos olisin mennyt suoraan ysiltä metsäkouluun, olisin ajanut konetta jo yli kymmenen vuotta. Tuntuisiko minusta nyt näin hyvältä? Ei varmasti. En usko, että kuusitoistakesäinen Laura olisi jaksanut innostua amiksesta sen enempää kuin lukiostakaan. Mielessä oli lähinnä tunneilta pommiin nukkuminen.
Ja vaikkapa ensimmäinen työpaikkani pelinhoitajana oli ehkä paras koulutus työelämään, jonka olen missään saanut. Siellä näki, millaista perehdytyksen kuuluisi työpaikoilla olla ja millaista on vaativa asiakaspalvelu. Näitä olen pystynyt hyödyntämään myöhemmin työelämässä, vaikkei ruletin pyörittämistä ole kasinovuosien jälkeen tarvinnutkaan tehdä.
”Oon liian vanha”
Et ole.
Alanvaihto on mahdollista missä iässä tahansa. Esimerkiksi Tredussa opiskelijoita on yli 10 000, joista yli puolet, 54 prosenttia, on aikuisopiskelijoita. Metsäalan perustutkinnossa prosentti on vielä suurempi, yli 19-vuotiaita on 59 prosenttia. Kanssani samaan aikaan aloittaneiden ryhmässä olen nuorin 29-vuotiaana. Muut ovat 34–53-vuotiaita.
“Ihminen pystyy uskomattomiin asioihin ja muutoksiin niin halutessaan.”
Jos viisikymppinen sanoo olevansa liian vanha vaihtamaan alaa, on se mielestäni höpöpuhetta. Työuraa uudella alalla on jäljellä yli vuosikymmen, tulevaisuudessa lähes kaksi.
Itse ajattelen, että nykyihmisellä voi olla useita lyhyitä tai täysimittaisiakin uria. Kun nykyinen, nopeasti kehittyvä maailma vaatii ihmisiltä joka tapauksessa jatkuvaa kouluttautumista oman alan sisällä, miksei välillä hyppäisi sen ensimmäisen, toisen tai kolmannenkin alan ulkopuolelle rakentamaan jotain ihan uutta?
Saavutetuista eduista voi olla vaikea luopua elämäntilanteen asettaessa raamit liikkuvuudelle, mutta ihminen pystyy uskomattomiin asioihin ja muutoksiin niin halutessaan. Kannattaa ainakin yrittää! Ainahan voi palata takaisin, mikäli askel tuntuu harha-askeleelta.
Esimerkiksi ryhmässäni on reilu viisikymppinen nainen, jolla on kuljetuspuolen opinnot ammattikoulusta. Hän ajoi Euroopan rekkaa neljätoista vuotta, teki katsastajan töitä rekkauran jälkeen kymmenen vuotta ja päätti nyt lähteä opiskelemaan metsäkoneenkuljettajaksi. Elämään siis todellakin mahtuu täysimittaisia uria useampikin kappale.
Opintojen rahoitus kuntoon
Alanvaihdossa saattaa pelottaa tulotason romahdus. Huoli on ihan aiheellinen, mikäli kasassa ei ole opintoja mahdollistavaa puskuria ja tukikuukaudet on käytetty. Onneksi tähänkin tilanteeseen on tarjolla ratkaisuja.
Soittelin itse Kelaan ihan muissa asioissa, kun sain sieltä tietää, että toisen asteen opintoihin tukikuukausien määrää ei ole rajoitettu. Itse käytin korkeakoulun tukikuukaudet Haaga-Helian vuosina. Myös opintolainaa toisen asteen opintoihin saa haettua, vaikka korkeakoulun tukikuukaudet olisi jo käytetty.
Jos tietyt edellytykset täyttyvät, voi hakea aikuiskoulutustukea, ammattitutkintostipendiä ja opinto- tai vuorotteluvapaata. Myös ansiosidonnaisella opiskelu on mahdollista, joten kannattaa selvittää, onko sinulla siihen perusteita.
Tämänkin takia kannattaa säästää jo nuoresta pitäen: koskaan ei tiedä, milloin olisi käyttöä pienelle aikalisälle esimerkiksi uusien opintojen parissa!
Miten hakeutua opintoihin?
Ammatillisen koulutuksen yhteishaku alkoi viime viikolla, 23.2.2021, ja kestää 7.4.2021 saakka. Tässä yhteishaussa hakevat ne peruskoulun tai lukion päättäneet, joilla ei ole aikaisempaa tutkintoa.
Muille reitti on jatkuva haku, jonka kautta itsekin hain.
Jatkuva haku on joustava, eikä opintojen aloittamista tarvitse odotella kokonaista vuotta. Esimerkiksi ryhmämme aloitti syksyllä porukkana, joka täydentyi jouluun tultaessa. Osa opinnoista suoritettiin keväällä aloittaneiden kanssa ja vuodenvaihteessa aloitti jälleen uusi ryhmä.
Jos vähääkään takaraivossa kutkuttelee uuden opettelu, hyppäys tuntemattomaan tai vaikka vain pulahdus uusiin maisemiin ja uuden alan testaus, suosittelen ammattikoulua näin kahden ammattikoulukokemuksen tuomalla varmuudella.
Esimerkiksi Tredussa valittavana on 26 perustutkintoa, 21 ammattitutkintoa, 9 erikoisammattitutkintoa, oppisopimuskoulutusta kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin, yrityksille ja työelämälle suunnattuja koulutuksia, VALMA-koulutusta ja kansainvälisiä opintopolkuja, eli valinnanvaraa todellakin on.
Oman kokemukseni mukaan aikuiskoulutuksessa ryhmäläiset ovat usein motivoituneita, joten opiskelu on antoisaa ja apua saa ryhmäläisiltä helposti. Nauretaan paljon (ja kiroillaan koneille vielä enemmän) ja vielä kertaakaan ei ole tehnyt mieli jäädä kotiin, vaikka koulumatkaa on lähes tunti ja koululla odottaa yleensä haaste jos toinenkin.
Alanvaihdon ominaispiirteitä, sanoisin!
