Uratarina: Hyvästi lasikatot miesvaltaisilla aloilla, potkitaan sirpaleet pois tieltä!

”Tällä hetkellä minulla on kunniana toimia myös yrityksen johtoryhmässä”, kirjoittaa Anna-Kaisa Arvo vieraskynässään.

Isoillakin unelmilla on pieni alku.

Oli itsestään selvää, että peruskoulun jälkeen jatkan opintoja lukiossa, jonka jälkeen hakisin kauppakorkeakouluun. Ensimmäisellä hakukerralla kauppiksen ovet eivät auenneet. Päätin, että muutan Turkuun ja suoritan avoimessa yliopistossa kauppakorkean kursseja samalla kun käyn kauppiksen valmennuskurssia. Turkuun muutto ja aherrus kannatti – aloitin opiskelut Turun kauppakorkeakoulussa, Porin yksikössä, seuraavana vuonna.

Olin jo päättänyt opiskelujen alkaessa, että suoritan koulun mahdollisimman nopeasti alta pois, jotta pääsisin mitä pikimmiten työelämään kiinni. Valitsin pääaineeksi johtamisen ja organisoinnin, ja suoritin kauppiksen 3,5 vuodessa. Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuosi sitten kesällä 2019.

Gradussa tutkimusaiheenani oli konseptijohtaminen strategian implementoinnin kulmakivenä. Graduryhmässäni oli minun lisäksi kolme nelikymppistä miestä, jotka työskentelivät pankkialalla johtoportaassa. Tässä kohtaa pohdin ensimmäistä kertaa, että miten minä 23-vuotiaana naisena voin olla tarpeeksi vakuuttava ja esittää omia tutkimuksiani vakavasti näille rahoitusalan johtajamiehille. Entä miten sitten työelämässä, tuleeko siellä vastaan sama tunne? Mitä jos uskottavuuteni ei riitä?

“Miten minä 23-vuotiaana naisena voin olla tarpeeksi vakuuttava ja esittää omia tutkimuksiani vakavasti näille rahoitusalan johtajamiehille?”

Minun ei oikeastaan ollut tarkoitus hakea töihin ennen kuin olen valmistunut kauppakorkeasta, mutta Facebookissa tuli vastaan työpaikkailmoitus, jossa haettiin rakennusalan toimistopäällikköä. En tiennyt alasta tai firmasta yhtään mitään, mutta työtehtävä herätti kiinnostukseni. Otin puhelimen kauniiseen käteen, kilautin toimitusjohtajalle ja parin päivän päästä olin työhaastattelussa. Sain työpaikan ja tein vuoden verran koulun ohella yrityksessä toimistohommia.

“Otin puhelimen kauniiseen käteen, kilautin toimitusjohtajalle”

Valmistumisen jälkeen työnkuvani muuttui. Jatkoin edelleen talouspuolella hallinnollisia tehtäviä, mutta samalla rupesin vastaamaan firman henkilöstöstä eli HR-puolesta. Tittelistäni tuli henkilöstöpäällikkö.

Olihan se jännittävää hypätä suoraan koulunpenkiltä suuriin saappaisiin ilman muuta kokemusta henkilöstöjohtamisesta kuin mitä oppikirjoista olin lukenut. Uteliaana otin haasteet vastaan ja ajattelin, että nyt pääsen viemään oppikirjan teorioita käytäntöön. Välillä tuli vastaan hetkiä kun pohdin, että “hei nää on just niitä juttuja mistä koulussa puhuttiin!”.

“Uteliaana otin haasteet vastaan ja ajattelin, että nyt pääsen viemään oppikirjan teorioita käytäntöön”

Totesin jo ala-asteella äidille erään koulupäivän päätteeksi, että “haluan sitten isona työskennellä vaan poikien kanssa”. No, rakennusala on tunnetusti melko miesvaltainen. Työskentelen päivittäin ainoana naisena kymmenien miesten kanssa. Miesten osuus koko yrityksen työntekijöistä on noin 90 %.

Korkeakoulussa ajattelin, että haen töitä sellaisesta firmasta, jossa työtehtävä vaikuttaa omannäköiseltä. Kunhan ilmapiiri ja yrityksen arvot natsaavat, niin alalla itsessään ei ole mitään väliä. Myös vanhempien kannustus tarttua rohkeasti asioihin on kantanut minua eteenpäin. Äiti on näyttänyt omalla esimerkillään, ettei ole olemassa naisten tai miesten töitä.

On myönnettävä, että edelleen välillä miesten keskellä ajattelen, että pystynkö antamaan riittävästi panosta työporukkaan. On kuitenkin ollut mahtava huomata, että kovimmatkin bisnesmiehet ovat vain ihmisiä, kamppailemassa tavallisten arkipäiväisten asioiden parissa. Välillä hekin kilauttavat äidille kysyäkseen apua! Olen oppinut, että työelämässä on parempi olla aito kuin esittää olevansa täydellinen.

“Olen oppinut, että työelämässä on parempi olla aito kuin esittää olevansa täydellinen”

Vuosi sitten sain myös mahdollisuuden ostaa yrityksen osakkeita. Ajattelin, että ihmeitä ei tapahdu itsestään, vaan täytyy kokeilla ja ottaa riskejä! En epäillyt tarttua tilaisuuteen ja arvostin mahdollisuutta päästä pienosakkaaksi yritykseen. Toki aluksi hieman jännitti sijoittaa yritykseen rahaa, sillä minulla ollut aikaisempaa kokemusta osakkuudesta. Nyt voin sanoa, että en ole katunut sijoitusta hetkeäkään, eikä yöuniakaan ole tarvinnut menettää.

Tällä hetkellä minulla on kunniana toimia myös yrityksen johtoryhmässä. Rakennusalalla on harvassa yrityksiä, joiden johtoryhmään kuuluu nainen, joten ehkä jonkinlaisesta lasikaton rikkomisesta voisi tässä kohtaa puhua. Asiat työurallani ovat loksahtaneet hämmentävän nopeasti kohdalleen, kolmessa vuodessa olen pystynyt etenemään miesvaltaisella alalla johtajaksi.

“Tällä hetkellä minulla on kunniana toimia myös yrityksen johtoryhmässä”

Oman kokemukseni perusteella suosittelen jokaista naista unohtamaan kaikki ennakkoasetelmat ja stereotypiat miesvaltaisista työpaikoista. Älä aliarvioi itseäsi – naiset, jotka uskovat onnistuvansa, onnistuvat! Hyvästi lasikatot, kävelkää niiden yli ja potkikaa sirpaleet sivuun.

Anna-Kaisa Arvo

KTM, Henkilöstöpäällikkö, Sorcolor Oy