Tasapainottelua varman nykyhetken ja epävarman tulevaisuuden välillä

Olimme istumassa iltaa ystäväporukalla, kun eräs ystävistäni tokaisi, ettei halua ostaa asuntoa, vaikka ymmärtää, että se olisi taloudellisesti järkevä ratkaisu. Hän lisäsi, ettei sijoittaminenkaan innosta, vaikka perhe ja kaverit siihen kannustavat.

Ystäväni selitti, että nauttii vapaudestaan tässä hetkessä, eikä useiden kymmenien vuosien päähän miettiminen inspiroi. Elämähän voi päättyä huomenna, ensi kuussa tai vuoden päästä. Onko järkeä paahtaa menemään euron kuvat silmissä ja asuntolaina niskan päällä, jos raadetusta työstä ei pääse koskaan nauttimaan? 

“Ystäväni maalaili mieleeni kuvan maailmasta, jossa syödään aina punalaputettua ja halvinta jauhelihaa ja makaronia”

Ystäväni maalaili mieleeni kuvan maailmasta, jossa syödään aina punalaputettua ja halvinta jauhelihaa ja makaronia, lasketaan senttejä shampoohyllyllä ja kieltäydytään extempore-reissusta Hankoon kesän kauneimpana päivänä, koska on pakko säästää mahdollisimman paljon. Siis silti, vaikka taloudellisesti mahdollisuuksia olisikin.

Kalliin erikoiskahvin ostaminen, ravintolaillalliseen satsaaminen ja hetkessä eläminen tuntuu paljon mukavammalta ajatukselta. Ainakin siten tietää, että pääsee varmasti nauttimaan työllä ansaituista tuloista. Pörssiromahdus ei syö varoja, eikä sattuma iske tielle esimerkiksi ennenaikaisella kuolemalla. 

Keskustelu herätteli minua miettimään, mikä saa minut sijoittamaan ja säästämään kuukaudesta toiseen. Mikä minua motivoi? Ymmärrän ystävääni varsin hyvin ja tunnistan ajatuksenkulun siitä, että eläkepäivien miettiminen ei kiinnosta. En myöskään haaveile taloudellisesta riippumattomuudesta tai miljoonien omaisuudesta.  

“Aivan kuten ystäväni, tahdon elää kokonaista elämää myös nyt”

Loppujen lopuksi haluan aika tavallisen, hyvän elämän. En tahdo kituuttaa tai syödä vain makaronia, jos ei ole pakko. Aivan kuten ystäväni, tahdon elää kokonaista elämää myös nyt, enkä vasta joskus jossain epävarmassa tulevaisuudessa, jota ei välttämättä edes tule. 

En halua kannustaa ketään sijoittamaan tai säästämään sillä ajatuksella, että elä nyt äärimmäisen niukasti ja säästeliäästi, niin voit jonain kauniina päivänä elää Karibialla ja pukeutua kultaan. Haluan korostaa, että elämä on nyt, ja toisinaan sijoitus ravintolaillalliseen on sijoitus elämänlaatuun. Kaikkea ei tarvitse tai pidä miettiä parhaan mahdollisen tuottopotentiaalin kautta.

“Huomaan sivuun laitettujen eurojen vaikuttavan elämääni kokonaisvaltaisesti joka päivä, sillä minulla on yleensä levollinen ja rauhaisa olo”

Minulle sijoittamisessa ja säästämisessä kyse on kuitenkin turvallisuudesta ja mielenrauhasta, ei niinkään kaikkein muhkeimmasta salkusta. Kun sijoitan ja säästän edes vähän, tunnen pärjääväni. Huomaan sivuun laitettujen eurojen vaikuttavan elämääni kokonaisvaltaisesti joka päivä, sillä minulla on yleensä levollinen ja rauhaisa olo. Tiedän, että myös taloudellisessa hätätilanteessa saisin vuokrani maksettua ja ruokaa suuhun. Sitä kautta sijoittamisella ja säästämisellä on iso arvo myös nykyhetkessä.

Kohdallani kyse on varmasti enemmän psykologisesta ilmiöstä, koska opiskelijana sijoitetut ja säästetyt rahasummat eivät ole niin massiivisia, että voisin olla taloudellisesti mitenkään päin huoleton. Vaikka teen töitä opiskelujen ohella, minulla on myös tiukkoja kuukausia, jolloin rahaa ei ole ylimääräiseen (shampoopullojen hintavertailu on tullut tutuksi, kuten myös alelaareilla notkuminen ja vetinen makaroni tonnikalalla). Toisin sanoen, sijoitin tai en, joudun katsomaan tarkkaan, mihin rahani käytän.

Vaikka sijoittamisen ja säästämisen ei tarvitse kiinnostaa kaikkia, on tärkeää ymmärtää, että se ei ole joko tai -kysymys. Se ei ole joko “säästät ja sijoitat” tai “elät ja nautit”. Se voi olla molempia: sijoittamista ja säästämistä ja samalla täyttä elämää. Sijoittaminen ja säästäminen ei ole yhtä kuin ainainen kituuttaminen ja kaikesta kivasta kieltäytyminen, ei edes kaltaiselleni osa-aikatyötä tekevälle opiskelijalle.