Tasa-arvon paradoksi – Tutkija kertoo, miksi biologiaan tuudittautuminen on vaarallista

Tasa-arvon kasvaessa naisten ja miesten ammatit eriytyvät entisestään. Sillä on vaikutusta myös sukupuolten välisen palkkaeron kehitykseen.

Kuva: Johanna Taskinen

Suomi on vuosi vuodelta tasa-arvoisempi maa. Siitä huolimatta – tai juuri sen takia – naisten ja miesten ammatit eriytyvät yhä vahvemmin. Ilmiön taustalla on tasa-arvon paradoksi. 

Termillä viitataan siihen, että tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa sukupuolten eriytyminen voimistuu. Se on paradoksaalista, koska yleinen oletus on, että tasa-arvon myötä sukupuolista tulisi samankaltaisempia. 

Aihe on ajankohtainen psykologian professorien Gijsbert Stoetin ja David Gearyn tuoreen, vielä vertaisarvioimattoman, tutkimuksen vuoksi. Tutkimuksen mukaan tasa-arvoisimmissa maissa urasuunnitelmat jakautuvat jyrkemmin sukupuolen mukaan kuin muualla, koska nuorilla on mahdollisuus toteuttaa vapaammin mieltymyksiään. Ilmiö on nähtävissä etenkin tekniikan alalla. 

TEKin tutkimuspäällikkö Susanna Bairoh. Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Tekniikan akateemisten, TEKin, tutkimuspäällikkö Susanna Bairoh huomauttaa, että tulokset ovat tietyssä määrin kiistanalaisia. Bairoh tekee parhaillaan väitöskirjaa kauppakorkeakoulu Hankenille sukupuolten välisestä palkkaerosta STEM-aloilla. STEM-lyhenne viittaa teknistieteellisiin aloihin. 

Stoetin ja Gearyn tutkimus olettaa, että ihmisten sisäsyntyiset eroavaisuudet ohjaavat ammatinvalintaa, koska ammatista ei ole vauraissa yhteiskunnissa enää samalla tavalla tarvetta hakea taloudellista turvaa. Miehet ohjautuvat enemmän esinekeskeisille ja naiset ihmiskeskeisille aloille. 

“Perusoletus on valheellinen, koska kiinnostukseen vaikuttavat monet asiat”, Bairoh sanoo.

“Tavallaan ymmärrän, että on houkutteleva ajatus selittää ilmiö sisäsyntyisellä erolla.  Voidaan ajatella, ettei asialle tarvitse tehdä mitään. Yksi iso ongelma on se, että he eivät viittaa kriittiseen feministiseen tutkimukseen aiheesta”, hän jatkaa. 

Segregaatiota, eli ammattien eriytymistä, ei voida Bairohin mukaan hyväksyä pelkästään toteamalla, että biologisten ominaisuuksiensa takia naiset ja miehet hakeutuvat eri aloille. Muun muassa yli 7 000 naista koodauksen pariin kannustanut Mimmit Koodaa -ohjelma osoittaa, että miehinen koodausala kiinnostaa naisia. Moni heistä ei ollut hakeutunut alalle aikaisemmin sukupuoliroolien takia.

Myös finanssimaailma on ollut pitkään miesvaltainen, minkä osoittaa jo se, että omaisuustulojen osuus muodostaa sukupuolten välisestä tuloerosta noin kolmanneksen. Naiset ovat kuitenkin yhä kiinnostuneempia sijoittamisesta. Yksi syy on se, että siitä on nykyään paljon enemmän tietoa saatavilla muun muassa sosiaalisessa mediassa. 

“Minua ihmetyttää, miten paljon energiaa ihmiset laittavat vanhojen mallien puolustamiseen sen sijaan, että myönnettäisiin ongelma ja mietittäisiin, mitä asialle voitaisiin tehdä”, Bairoh sanoo.

Stereotypiat kehollistuvat rekrytoinnissa

Miksi ammattien sukupuolittuminen sitten on ongelmallista?

Bairohin mukaan segregaatio on ongelmallista, koska aloilla saattaa jäädä huomaamatta toiselle sukupuolelle merkittäviä asioita. Vinoutumat ovat johtaneet esimerkiksi hengenvaarallisiin suunnitteluvirheisiin autoteollisuudessa.

“Se kapeuttaa sitä, miten ongelmia ratkaistaan alalla. Yksilön näkökulmasta se rajaa sitä, mihin voi mennä ja missä hyödyntää omaa osaamista”, Bairoh sanoo.

Segregaatio on vahvaa etenkin tekniikan alalla. Ammatillisella puolella miesten osuus alan opiskelijoista on jopa 90–95 prosenttia. 

Bairohin mukaan tärkeää olisi purkaa käsityksiä siitä, mikä on miehille ja naisille sopivaa. Miksi hoitolan katsotaan sopivan naisille ja IT-alan miehille? Lisäksi olisi tärkeää varmistaa, että ihmiset saisivat nykyistä enemmän tietoa eri aloista ja siitä, mitä osaamista ne vaativat. 

Myös työnantajat voivat vaikuttaa segregaatioon. Tutkimuksen mukaan naisvaltaisilla aloilla kutsun työhaastatteluun saa useammin nainen ja miesvaltaisilla aloilla mies. 

“Stereotypiat ovat edelleen vahvoja ja ne kehollistuvat rekrytointiin. Haetaanko työntekijää sen perusteella, kuka tehtävässä on aiemmin ollut vai tehdäänkö valinta osaaminen edellä? Voisiko henkilö tulla kapean muotin ulkopuolelta?” Bairoh kysyy. 

Mitä tapahtuu naisen eurolle?

Segregaatio myös ylläpitää sukupuolten välistä palkkaeroa. Naisen euro on Suomessa edelleen 84 senttiä. Suuri osa miesten ja naisten palkkaeroista selittyy ammattien sukupuolijakaumalla.

Sen lisäksi palkat eroavat alojen sisällä. Miesten ja naisten raaka palkkaero tekniikan aloilla on 10 prosenttia miesten hyväksi. Selittämätön palkkaero puolestaan on noin 5 prosenttia ja pysynyt samana jo noin 20 vuotta. 

Joillakin aloilla tilanne on vielä paljon huolestuttavampi. Esimerkiksi yksityisellä sektorilla työskentelevien ekonomien selittämätön palkkaero on 12 prosenttia.

Selittämätöntä palkkaeroa laskettaessa palkkaan vaikuttavista tekijöistä on eliminoitu esimerkiksi tutkinto, työvuodet ja asema. Ainoa jäljelle jäävä tekijä on sukupuoli, eli toisin sanoen naiset ja miehet eivät saa samaa palkkaa samoilla lähtökohdilla. 

Bairoh on turhautunut siitä, että palkkaerolle keksitään erilaisia selityksiä.

“Aina, kun kerrotaan, että naiset saavat huonompaa palkkaa samoista tehtävistä, sanotaan, että naiset toimivat vähemmän vaativissa tehtävissä. Mieluummin etsitään tekosyitä nykytilanteelle kuin tarkastellaan, mikä tilanne oikeasti on.”

Hän toivoo, että syistä palkkaeron taustalla käytäisiin keskustelua. 

“Muuten on vaikea nähdä, miten tilanne voisi muuttua. Työntekijän tuoman lisäarvon pitäisi olla palkan peruste. Palkkausjärjestelmässä saattaa itsessään olla perustavanlaatuisia vikoja.”

Tutkijat ovat arvioineet, että nykyisellä tahdilla naiset saavuttaisivat miesten palkkatason ehkä vuonna 2090. Mikäli tasa-arvon paradoksin myötä segregaatio vahvistuu, palkkatason saavuttaminen saattaa lipua ulottumattomiin. 

“Ennen kuin naisvaltaisten sote- ja koulutusalan palkat hyppäävät, palkkaero miesten ja naisten välillä pysyy”, Bairoh tiivistää.