Päätoimittajan kynästä: Tällä kertaa käytän joululahjabudjettini toisin
On yksi pieni, mutta suuri ajatus. Antaisitko tänä vuonna joululahjan sellaiselle lapselle tai nuorelle, joka ei sitä muuten saisi?
Eräänä iltana en saanut millään unta ja pyörin sängyssä kuumissani, ihan patterin vieressä. Mielessä vilisi lukuisia pitäisi ehtiä hoitaa -asioita. Tunsin itseni tyytymättömäksi, väsyneeksi ja huolestuneeksi.
Ja sitten se iski: joululahjatkin täytyy ostaa! En ollut hankkinut vielä ensimmäistäkään kääröä ja pian huomasin kirjoittavani pääni sisälle pitkää listaa siitä, keitä kaikkia kuuluu muistaa ilahduttaa esineillä tai asioilla, tarraharjalla, kukkasipuleilla, punkkupullolla, kylmäuintitossuilla.
Tuskin olen joululahjapaniikkini kanssa yksin – joululahjat painavat monen kanssamyöhäisen mieltä, ellei ole sovittu vaikkapa lahjattomasta joulusta. (Itse asiassa ylimääräisen kuluttamisen karttaminen on mainio idea!)
Kuitenkin patterin viereltä – Nukkumattia odotellessa – löysin ratkaisun joululahjapaniikkiin, eli yhteen muka tärkeistä stressinaiheistani.
Oivalsin, että kukaan perheenjäsenistäni ei oikeasti tarvitse yhtään mitään. Tai jos tarvitsee, heillä itsellään on mahdollisuus ostaa se. Tällaista mahdollisuutta kaikilla ei ole.
Vuonna 2021 noin 12 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsista asui pienituloisessa perheessä. Luku vastaa 121 800 lasta. Pienituloisten perheiden lapset kokevat muita lapsia huomattavasti enemmän huolta, osattomuutta ja mielenterveyden haasteita. Lapsena koettu köyhyys voi johtaa pitkäaikaisiin ongelmiin, ylisukupolvisiinkin.
Googlasin hyväntekeväisyysjärjestöjen joulutempauksia kello kolme aamuyöstä ja löysin täysosuman, Joulupuu-keräyksen. Joulupuu on ystävällinen keino muistaa eriarvoisessa asemassa olevia lapsia ja nuoria. (Huom! Tämä ei ole maksettu mainos.)
Joulupuu-keräyksen missio on huolehtia lahjoista lastensuojelun ja erityisesti tuen piirissä oleville lapsille ja nuorille, joilla on rajallinen mahdollisuus tulla muistetuksi jouluna. Tällaisia lapsia on kuntien ja kaupunkien lastensuojelun piirissä Suomessa mittava määrä, kymmeniä tuhansia.
Miten en ollut keksinyt tätä aiemmin? Totta kai käyttäisin läheisille ja perheelle varatun joululahjabudjettini sellaisten lasten ja nuorten joululahjoihin, jotka eivät muuten saisi yhden yhtä pakettia. Jos budjettini olisi rajaton, ostaisin lahjat sekä perheelleni että lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen. Näin ei kuitenkaan ole, jonka vuoksi tässä vaiheessa elämää täytyy priorisoida – ja senkin ääneen sanominen tuntuu tärkeältä.
Seuraavaksi kirjoitan perheeni Whatsapp-ryhmään ja kerron ideastani. Ehkä joku heistä ei ole vielä ehtinyt ostaa joululahjoja ja liittyy kanssani Joulupuu-remmiin. Tai kenties he haluavat osallistua hyvään joka tapauksessa.
Varmasti haluavat. Haluaisitko sinäkin?
Aion viettää seuraavan vapaan iltapäiväni joululahjoja paketoiden, kunnes kiikutan ne yhteen Joulupuu-keräyksen pisteistä, Helsingin kauppakeskus Forumiin.
Let's tehdään yhdessä – ja enemmän – hyvää. Jokainen lapsi on lahjan arvoinen. Yksi tai viisi pakettia jouluna ei korjaa rakenteellista ongelmaa, mutta muistuttaa siitä, että myös vähän voi olla jollekulle paljon.
Toivotan sinulle ja läheisillesi merkityksellistä joulunaikaa, halausten kera! Ja tuplahalausten kera kaikille niille, joille joulu on syystä tai toisesta vaikea, raskas ja haikea. Voin samaistua siihen.
***
P.S. Joulupuu-keräyksen sivuilta löydät tietoa siitä, millaisia lahjatoiveita lapsilla on ja minne kaikkialle lahjoja voi jättää. Keräys ei tuota voittoa.
P.P.S. Kadotin puhelimeni eilen aamulla, tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Myöhemmin illalla kaunissieluinen Wolt-kuski pyöräili luokseni ja antoi kaivatun luurini takaisin – hän oli löytänyt sen autotieltä. Helpotus oli valtava ja halusin tarjota rahaa kiitokseksi, mutta mies ei suostunut vastaanottamaan euroakaan. Jankaamisen jälkeen sanoi vain: “Jos välttämättä tahdot, voit lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.” Liikutus nousi kyselemättä silmänurkkiin – tällaisiin kohtaamisiin kulminoituu kaikki.