Onko tulevaisuuden kapitalismi empaattinen?

Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvenee. Saastuminen ja massatuotanto kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja luonnonvarat ehtyvät. Millainen on kapitalismin tulevaisuus?

Kuva: Johanna Taskinen.

Tieteen termipankki määrittelee kapitalismin tuotantovälineiden yksityisomistukseen sekä voiton maksimointiin perustuvaksi talousjärjestelmäksi, jossa markkinoita säätelee kysynnän, tarjonnan ja kilpailun normisto. Jyväskylän yliopiston kauppatieteiden professori Mika Maliranta kuitenkin muistuttaa, että kapitalismi on teoriassa ja käytännössä kaksi eri asiaa. Aivan puhdasta kapitalismia ei käytännössä ole olemassa.

Kapitalismia on kiittäminen elintason noususta, teknologian ennennäkemättömästä kehityksestä sekä muista vapaan kilpailun innoittamana syntyneistä elämää helpottavista keksinnöistä. 

Tampereen yliopiston kauppatieteiden tohtori Hannu Laurilan mukaan maapallon tulevaisuuden kannalta kapitalistista talousjärjestelmää pitäisi kuitenkin päivittää vastaamaan vastuullisuutta vaativia olosuhteita.

Kapitalismin kompastuskivet

Laurilan mukaan globaali markkinakapitalismi on osaltaan ollut vaikuttamassa muun muassa luonnonvarojen riistoon, saastumiseen, ilmastonmuutokseen ja talouskriisien voimistumiseen. 

“Kapitalismi on osoittautunut myös itsetuhoiseksi mekanismiksi, josta jo Karl Marx varoitti: kapitalistinen talousjärjestelmä on ryöpsäyttänyt taloudellisen eriarvoisuuden äärimmilleen”, Laurila sanoo.

Yksi kapitalismin suurimmista kompastuskivistä on Laurilan sanojen mukaan juuri omaisuuden rajoittamaton omistus, jonka tuloksena rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. 

“Tällä hetkellä pikkubussillinen maailman rikkaimpia omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin maailman köyhin väestönpuolikas”, Laurila vertaa. 

Historiassa luonnollinen ja perinteinen aatteellinen vastus kapitalismin aiheuttamalle eriarvoisuudelle on ollut sosialismi. Korvaaja voisi löytyä kuitenkin aatteellisesti lähempää – voisiko empaattinen sidosryhmäkapitalismi olla ratkaisu kapitalismin luomaan eriarvoisuuteen?

Kaikkien tarpeet huomioon

Käsitteellä sidosryhmäkapitalismi tarkoitetaan systeemiä, jossa luovutaan itsekkyydestä ja voittaja vie kaiken -mentaliteetista. Sidosryhmäkapitalismissa tärkeintä on se, että kaikki sidosryhmät – omistajat, työntekijät, asiakkaat, toimittajat, valtio ja periaatteessa koko yhteiskunta – voivat hyvin, ja saavat kaupankäynnin seurauksena itselleen joko omaisuutta tai arvoa. 

Sidosryhmäkapitalismissa tärkein tavoite ei siis ole osakkeen omistajien mahdollisimman suuri voitto, vaan tasapuolisesti jokaisen sidosryhmän tarpeiden tunnistaminen ja niiden pohjalta toimiminen. Siinä missä puhdas kapitalismi keskittyy vangitsemaan arvoa, sidosryhmäkapitalismissa pyrittäisiin luomaan arvoa kaikkien toimijoiden kesken. 

Kyseessä on siis ikään kuin kapitalismin empaattisempi muoto.

“Kapitalismille on keksitty milloin mitäkin adjektiiveja, mutta käytännön toteutus ei ole muuttunut”, kommentoi Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.

Vuonna 2015 otettiin pieni askel kohti sidosryhmäkapitalistista ajattelutapaa, kun Yhdistyneiden kansakuntien 193 jäsenmaata allekirjoitti Agenda 2030 nimellä tunnetun toimintaohjelman, jonka tavoitteena on ohjata kapitalismia ja maailmantaloutta kestävän kehityksen suuntaan, muun muassa parantamalla tasa-arvoa sekä poistamalla äärimmäisen köyhyyden. 

Sopimuksessa jäsenmaat käytännössä sitoutuivat kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota muidenkin sidosryhmien hyvinvointiin kuin vain osakkeenomistajien voiton maksimointiin.

Liberaalien ja empaattisten arvojen nousu ennakoi kapitalismille valoisaa tulevaisuutta

Malirannan mukaan kaikki on mennyt parempaan suuntaan jopa nykyisessä kapitalistisessa järjestelmässä. Hän ei näe tulevaisuudessa potentiaalista korvaajaa kapitalistiselle talousjärjestelmälle.

“Jopa vankileireillä syntyy pakostikin jonkinlaista markkinataloutta, sillä se on ihmiselle hyvin luontainen tapa toimia”, Maliranta vertaa.

Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on Malirannan mukaan se, miten kapitalismia ohjataan ja säädellään. Säätämisen varaa on edelleen. 

Malirannan mukaan Suomessa monet hyvinvointivaltion lähtökohdista tähtäävät empaattisuuteen. Suomessa tuloerot ovat pysyneet tällä vuosituhannella hyvin vakaina. Myös globaalisti hyvinvointi ja kehitys ovat edelleen nousussa, vaikka haasteita on.

“Empaattisuus on ihmisen ominaisuus ja myös liberaali arvo. Liberaalius puolestaan on kasvanut globaalina ilmiönä huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja samalla empaattisuus ja ymmärtäväisyys on lisääntynyt”, Maliranta kommentoi.

Myös Laurila toteaa globaalin markkinatalouden talouskasvua ja hyvinvointia lupaavan voittokulun jatkuvan. Laurila selittää tämän median ja viihdeteollisuuden kaupallisuudella sekä sillä, että suuri osa maailman lapsista kasvatetaan kapitalistisessa voittoa tavoittelevassa ympäristössä.