Mimmi kysyy: Mitä tapahtuisi, jos valtioiden velat pyyhittäisiin pois?

Mimmi kysyy on palsta, jossa kysytään vaikeita kysymyksiä. Mimmi siis kysyy, ja viisaat asiantuntijat vastaavat! Tämän viikon kysymyksessä pohditaan, voisiko valtioiden velat pyyhkiä pois ja mitä siitä seuraisi.

Valtiot voivat olla velkaa useampaan eri suuntaan. Kuva: Veera Kesänen

Kysymykseen apua saadaan keneltä muultakaan kuin ekonomisti Vesa Vihriälältä.

Vihriälä huomauttaa heti alkuun, että seuraukset riippuvat siitä, kenen hallussa velkakirjat ovat. 

Mikäli "valtioiden velkakirja" ei ole terminä tuttu, ei hätää! Sillä tarkoitetaan virallista lainalappua, joka on valtion lupaus maksaa lainattu summa takaisin korkoineen laina-ajan puitteissa. Eli yksinkertaisimmillaan velkakirja on yhtä kuin laina. 

Valtio voi olla velkaa joko omalle keskuspankilleen, jolloin velan hallinta on usein halvempaa ja helpompaa, tai sitten valtio voi olla velkaa yksityisille sijoittajille, pankeille tai muille maille, jolloin velka on usein kalliimpaa ja vähemmän joustavaa. Useimmiten valtiot ovat velkaa vähän joka suuntaan, jotta riski olisi hajautetumpaa.

No niin! Käydäänpä läpi kaksi eri skenaariota, jotta voisimme ymmärtää, mitä tapahtuisi, jos valtioiden velat pyyhittäisiin pois.

Skenaario 1, let’s go! Jos valtion velkakirjat ovat yksityisten tai muiden maiden hallussa, eli valtio on lainannut rahaa ulkopuolelta, velkakirjojen mitätöinti helpottaisi sellaisenaan valtion velkataakkaa. Tällöin myös välitön tarve muiden menojen leikkaamiseen tai verojen korottamiseen vähenisi. 

Kuulostaa hyvältä! Mutta olisi tällaisella ratkaisulla varjopuoliakin. Velkakirjojen mitätöinti voisi lyhyellä aikavälillä johtaa edellä mainittuihin kivoihin seurauksiin, mutta pidemmällä aikavälillä se heikentäisi yleistä luottamusta valtion velanhoitokykyyn ja -haluun. Mikäli luottamus heikkenee, todennäköinen seuraus on tulevan velanoton vaikeutuminen ja kallistuminen.

Vihriälä kuitenkin lisää, että jos valtio kykenisi sopimaan velkojien tai näiden enemmistön kanssa niin sanotusta velkajärjestelystä, luottamus ei kenties heikkenisi niin paljoa. Tällaisia velkajärjestelyjä on tapahtunut viime vuosikymmeninä lähinnä kehitysmaissa, mutta myös Kreikan valtion velkaa leikattiin noin 50 prosenttia, eli yli sadalla miljardilla eurolla vuonna 2012 toteutetussa velkajärjestelyssä.

Skenaario 2, let’s go! Jos velkakirjat ovat valtion oman keskuspankin hallussa, ei velan mitätöinnistä ole juurikaan hyötyä. Mitätöinti aiheuttaa keskuspankille tappion ja heikentää sen kykyä maksaa valtiolle voittorahoja. You know, pankkien tärkeä tulonlähde ovat lainojen korot. Omalle keskuspankille lainojen maksamatta jättäminen osuu siis omaan nilkkaan.

Vihriälä muistuttaa, ettei keskuspankkien hallussa olevien valtionlainojen mitätöintiä voi edes pitää realistisena vaihtoehtona. Mutta miksei?

Syyt ovat painavia. Vihriälä nimittäin kertoo, että velan mitätöinti tarkoittaa keskuspankin talouteen luoman rahan määrän pysyvää lisäystä. Tämä taas luo painetta hintatason nousuun, eli inflaatioon, koska inflaation kehitys riippuu paljon tulevaa rahapolitiikkaa koskevista odotuksista. Valtion velkojen mitätöinti luo vahvan odotuksen siitä, että valtio turvautuu jatkossakin menojensa rahoittamiseen keskuspankin luoman rahan määrää lisäämällä.

Tällaista yllätysinflaatiota kutsutaan myös nimellä inflaatiovero. (Jaiks, kuulostaa hurjalta!) Vaikka yllätysinflaatio voi olla nopea tapa vähentää velkaantuneiden taakkaa ja estää velkaongelmia kärjistymästä kriisiksi, inflaatioprosessia on sen käynnistyttyä hankala saada enää rauhoittumaan. Korkea inflaatio on taas monella tapaa myrkkyä talouden toiminnalle ja aiheuttaa ei-niin-toivottuja yhteiskunnallisia jännitteitä. 

Tämän takia EU:n perussopimukseen onkin kirjattu ns. valtionrahoituskielto. Se estää keskuspankkia mitätöimästä omistamiaan valtionvelkoja. Skenaario 2 ei siis ole oikeasti mahdollinen. There comes a but! Vaikka valtio ei saa mitätöidä velkojaan, se kuitenkin voi laskea liikkeelle hyvin pitkäaikaisia lainoja (joita myös keskuspankit voivat ostaa ja pitää taseessaan), jotta sen rahoitusolot olisivat kevyet. Kevyillä rahoitusoloilla viitataan tilanteeseen, jossa on saatavilla runsaasti rahoitusta ja edullisesti. Tällaistakin rahapolitiikan keveyttä hillitsee kuitenkin tarve pitää inflaatio aisoissa. Helppoa keinoa velkataakan vähentämiseen ei siis – yllätys, yllätys – ole.

Jos sinulla on kysymys, johon Mimmi voisi etsiä vastauksen, laita meiliä mimmi@mimmitsijoittaa.fi!