Kuinka polttarikulut jaetaan? Mimmi vastaa
Mimmi vastaa lukijoiden kysymyksiin massista, taloudesta ja universumin kiemuroista. Mikä mietityttää? Kysy Mimmiltä meiliteitse: mimmi@mimmitsijoittaa.fi.
Kuva: Veera Kesänen.
Mimmi auta! Kavereistani useampi menee ensi kesänä naimisiin ja tuleva polttarisuma ahdistaa jo nyt. Pienituloisena opiskelijana minulla ei ole varaa laittaa 200 euroa yhteen viikonloppuun edes yhtä kertaa kesässä (saati useampaa!). Kenen ehdoilla polttarit järjestetään? Kuka dominoi rahakeskustelua: porukan suurituloisin vai pienituloisin? Miten kommunikoin kohteliaasti ystäville ja tuntemattomille, että budjettini ei taivu 20 euroa suuremmaksi per juhlittavat polttarit?
– Köyhä kaaso
Case polttarit – ah tuo eriarvoisuuden ilmentymisen tyyssija! Ymmärrän ja kuulen tuskasi.
Tapana on, että morsian tai sulhanen ei maksa polttareistaan sentin senttiä, vaan kulut jaetaan osallistujien kesken. Yksi keino pienentää polttareiden kustannuksia on juhlia isommalla porukalla, mutta tämä ei läheskään aina ole mahdollista, ei etenkään korona-aikana. Ja sekin on kovin suhteellista, mikä on kohtuullinen polttarikulu. Toisen maksimibudjetti on toisen minimibudjetti.
Usein polttareita järjestää morsiamen tai sulhasen paras kaveri, jolla voi olla aivan eri käsitys rientoihin käytettävästä rahasummasta kuin esimerkiksi ihan-semi-läheisellä ex-kollegalla vuodelta 2005, joka on nähnyt juhlakalua viimeksi vuosi sitten. Toisaalta morsiamen tai sulhon bestikselläkään ei välttämättä ole varaa venyttää kukkaronnyörejä jenkkileffoille ominaisen polttariviikonlopun tyyliin. Ei siis ihme, jos polttarisuma aiheuttaa ahdistusta ja stressiä.
Julia Thurén käsittelee polttareita kattavasti kirjassaan Kaikki rahasta (Gummerrus, 2018). Julia kirjoittaa aiheesta seuraavasti:
“Olen huomannut, että ihmiset ovat kaikkein tyytyväisimpiä silloin, kun he saavat itse päättää, mihin laittavat rahansa ja kaikki rahanmeno on täydellisen läpinäkyvää: kaikki kulut kirjataan nettisovellukseen (esim. kittysplit.com), josta ne voi nähdä. Olen järjestänyt polttarit yleensä sillä ajatuksella, että yhteiset menot minimoidaan, mutta kaikki osallistujat maksavat morsiamen kulut.”
Yksi keino välttää kiusallinen rahakeskustelu on se, että jokainen polttariosallistuja maksaa anonyymisti lompakolleen sopivan summan vaikkapa kaason tilille. Kun potti on kasassa, voi polttarijengi yhdessä pohtia budjettiin sopivan ohjelman.
Toinen vaihtoehto on se, että polttaripäivä on jaettu ns. kaikille yhteiseen ohjelmaan, esimerkiksi dinneriin ja kaason kotona järkättäviin drinkkietkoihin, ja vapaaehtoiseen lisäohjelmaan, johon voi kuulua sitten vaikka laitesukellusta samppanjasateella, kopteriajelua, kultahippukasvohoitoa, hotelliyötä Kämpissä ja kaikkea muuta överiä. Tällöin kaikkien ei tarvitse osallistua kaikkeen, vaan osallistuja voi itse miettiä, haluaako investoida juhlaan 15 euroa plus omat kulut vai 150 euroa plus omat kulut.
Summa summarum, polttareita järjestävän tahon tulisi ottaa kaikki osallistujat rahahimmelin suunnitteluun mukaan. Lienee lopulta kaikkien etu, jos kukaan ei joudu jättämään iloista juhlaa välistä vain, koska rahatilanne on tiukka ja polttariohjelma kohtuuttoman hintava.
