Kestävä kuluttaminen ja elämän eleganssi eivät sulje toisiaan pois

Susanna Luukinen haluaa näyttää, että vastuullinen kuluttaminen ei ole kituuttamista, vaan elämässä voi olla eleganssia myös kestävästi. Zero Waste Finland ry:n perustaja ja Ekoeleganssi-tilin ylläpitäjä jakaa ajatuksiaan rahasta ja kuluttamisesta.

KUVA: Veera Kesänen

“Minusta ei saa tarinaa siitä, että olisin ensin kuluttanut hurjasti ja sitten tehnyt täyskäännöksen. Olen luonteeltani pihi ja lapsesta asti saanut morkkiksia jo turhan ostamisen harkitsemisesta”, napauttaa Susanna Luukinen, 28, heti juttutuokion alussa. 

Kun Luukinen muutti komeronkokoisesta yksiöstään puolisonsa kanssa kolmioon, luki hän tuohon aikaan kovassa nosteessa olleen Kon Mari -teoksen. Muuton jäkimainingeissa oli vapauttavaa heittää suuri osa tavaroista kiertoon. Siitä lähti tietoisempi kuluttaminen. 

Ilmastoherätyksen Luukinen kertoo saaneensa, kun hän näki somessa ihmisten mahduttavan sekajätteensä pikkuruiseen lasipurkkiin. 

“Vaikka olin kuluttanut ilmastoystävällisesti, herätti zero waste -liike minut oikeasti siihen, mitä ilmastonmuutos ja luontokato tarkoittavat. Seuraavana vuonna olin mukana perustamassa Zero Waste Finland ry:tä ja aloitin Ekoeleganssi-tilini Instagramissa”, Luukinen kertoo.

Alkoi elämäntapojen tarkastelun ja ostamisen vähentämisen vuodet. Luukinen kertoo, että jo parin vuoden ajan arki on rullannut, eikä koko ajan tarvitse karsia. 

“Moni sanoo, että minimalismi on ikuinen polku, mutta en ole aivan samaa mieltä. Elän ihan rauhassa minimalistina. Oivalluksiakin toki tulee välillä, mutta en ajattele elämääni prosessina tässäkään asiassa”, Luukinen pohtii.

Raha tuo turvaa ja rentoutta

“Kaikkien tulee olla valmiita tekemään joitain uhrauksia ilmastonmuutoksen edessä, mutta itseään ei tarvitse uhrata. Silloin kuluttaa sopivasti, kun elämä on nautinnollista, mutta ei itsekästä”, Luukinen kiteyttää. 

Susanna Luukiselle riittävästi on, kun arki sujuu: on tarpeeksi tavaroita ja mahdollisuus käyttää palveluita niin, että elämä on helppoa. Luukinen kertoo pohtivansa hankintojen hyöty-panos-suhdetta ja pyrkivänsä siihen, ettei tavaraa ei ole enempää kuin jaksaa siivota ja huoltaa. 

“Satsaan surutta ulkona syömiseen, mutta en kosmetologikäynteihin, koska en välitä siitä”, hän kuvailee. 

Henkilökohtaisen kuluttamisen tulee olla sellaisissa rajoissa, ettei se uhkaa taloudellista turvaa ja rentoutta. Tuloista pitää jäädä myös säästöön ja sijoituksiin.

“Voin ajatella näin, koska tienaan keskiluokkaisesti. Minulla on muutamia indeksirahastoja, joihin sijoitan ja niitä olisi varaa tarkastella vastuullisuuden näkökulmasta. Olen innokas rahasta puhuja ja säästäjä, mutta en intohimoinen sijoittaja”, hän sanoo.

Luukinen aloitti Ekoeleganssi-tilinsä ollessaan köyhä opiskelija. Pihi luonne on Luukisen mukaan auttanut vähentämisessä.

“Rahankäytön huolettomuus on minulle ihan uusi juttu. Harva asia on helpompaa pieni- kuin suurituloisena. Yksi niistä on kuitenkin turhien mielitekojen vastustaminen – kun ei ole rahaa, turhaa ei voi ostaa”, Luukinen kertoo.

Mikä on riittävästi? 

Riittävyyden taso on jokaiselle henkilökohtainen. Mikä on selviytyäksesi välttämätöntä, mikä on pakollista? Näillä kysymyksillä voi pureutua siihen, mikä itselle on riittävästi. Psykologi Helmi Silvennoinen tiivistää, että silloin, kun taloudellinen tilanne tulee merkittäväksi esteeksi selviytymiselle ja hyvinvoinnille, rahaa ei ole riittävästi.

“Näiden jälkeen ei voikaan enää laskea yksi plus yksi on kaksi, vaan kyse on muiden kuin aivan vähimmäistarpeiden täyttämisestä. Minkä verran tarvitsee, jotta elämä on merkityksellistä ja voi toteuttaa itseään?”, Silvennoinen sanoo tuttua Maslow’n tarvehierarkiaa mukaillen. 

Luukinen kertoo vähimmäistarpeiden ja sen myötä minimikulutuksen määrittämisen olevan silmiä avaavaa. Hän itse pitää sentin tarkkaa budjettia. Kauppaan hän ei mene haahuilemaan, vaan pitää tarkkaa tarvelistaa puhelimessaan.

“Ajattelin esimerkiksi, etten osta paljon vaatteita, mutta kun ne näkyivät taulukossa, niin ostinhan minä. Ostin vain niin huonoa laatua, että oli pakko ostaa useammin. Olen nyt taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että raha ei ole minulle este kestävien hankintojen tekemiselle, joten kulut ovat pienentyneet”, Luukinen myöntää. 

Tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen on avain onneen

Silvennoinen ja Luukinen kannustavat pohtimaan paitsi omaa kulutuskäyttäytymistä myös vaurauden hankkimisen perusteita.

“Raha ei itsessään tarkoita mitään, vaan se, minkä merkityksen sen kuluttaminen tai vaurauden lisääminen luo. Näitä kysymyksiä saakin pohtia sitten aika syvällisesti”, Silvennoinen sanoo.

Onnellisuus pohjautuu arvoihin ja niihin asioihin, jotka tuovat elämään merkityksellisyyttä. Psykologi muistuttaa, että raha ei koskaan korjaa psykologisia tarpeita tai puutteita, mutta voi aiheuttaa niitä.   

“Aina ei ole haitallista käyttää rahaa niin sanotusti vääristä syistä, mutta ei se autakaan. Pahimmillaan omien tunteiden käsittely kärsii”, Silvennoinen muistuttaa.

Hallittuja repsahduksia ja ristikuulustelua

Luukinen ottaa jokaiselle ostopäätökselleen harkinta-ajan. Hän kuvailee pään sisäistä keskusteluaan ristikuulusteluksi: Tarvitsenko tätä? Miksi haluan tätä? Minkä tarpeen se täyttää? Jaksanko huoltaa ja säilyttää tätä? 

“Tämä voi kuulostaa raskaalta, ja se onkin, mutta näen mieluummin tämän vaivan kuin kärsin ärsytyksen hutiostoksesta”, hän nauraa.

Omaa kuluttamistaan pohtiessa on hyvä hahmottaa itselleen, onko helpompi kieltäytyä jostain asiasta kokonaan vai antaa itselleen toisinaan vähän. 

“Minulle ehdottomasti helpompaa on jälkimmäinen. Jaksan olla tosi tietoinen kuluttaja, kun annan välillä luvan hallittuun repsahtamiseen”, Luukinen tietää. 

Ekoeleganssi-tilillään Luukinen jakaa ihmisen kokoisia, konkreettisia vinkkejä kestävään elämäntapaan elämän eleganssia menettämättä.

“Olen esteetikko ja pidän kauniista asioista. Haluan näyttää, että voi elää vastuullisesti ja yksinkertaisesti siten, että elämä on myös kuplivaa.”