Kauhistuttaako ajatus 9–17 toimistotöistä? Kyse on arvojen muutoksesta

Työuralle ei enää olla valmiita uhraamaan koko elämää. Kollektiivisen burn outin välttämiseksi nuoret kaipaavat nyt työelämältä pehmeitä arvoja. Myöskään työnantajat eivät voi ummistaa silmiään muutokselta.  

Nuoret näkevät työelämän raskaana. Kuva: Veera Kesänen / Mimmit sijoittaa

Somessa vastaan tulee sisältöä, joka pyrkii normalisoimaan yhdeksästä viiteen -töitä. Videoilla työntekijät tekevät melko yksitoikkoista toimistotyötä ja illalla tavallisia arkiaskareita ennen nukkumaanmenoa. Kommenttikentissä on kauhistuneita kommentteja. 

“En halua elää noin.” 

“Tämä on painajaiseni.”  

On mielenkiintoista katsoa, kuinka aiemmin normaalina pidettyä työelämää normalisoidaan nuorille. 

Sosiaalinen media ja työelämän murros ovat muuttaneet myös urahaaveita. Esimerkiksi yrittäjäksi hyppääminen on aiempaa helpompaa muun muassa laskutuspalveluiden ansiosta. Esimerkiksi suomalaisella Ukko-yrittäjyyspalvelulla on jo yli 160 000 rekisteröitynyttä käyttäjää.  

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nuorten kiinnostus työelämää kohtaan on hiipumassa. Nuorten yrittäjyys ja talous NYT selvittää vuosittain 8.-9.-luokkalaisilta ja ammatillisen sekä lukion opiskelijoita heidän näkemyksiään työelämästä ja tulevaisuudesta. Vielä vuonna 2018 peräti 82 prosenttia vastaajista kertoi odottavansa innolla työelämää, mutta vuonna 2023 enää 51 prosenttia. 

Työelämälle leimallista on nykyään myös epävarmuus. Emme tule tekemään vanhempien sukupolvien tapaan vuosikymmenten uria saman työnantajan palveluksessa. Työelämä on dynaamisempaa. Vaatimukset muuttuvat koko ajan, eikä korkeakoulutus ole tae työllistymiselle. Taidot myös vanhentuvat muun muassa tekoälyn kehittyessä, joten omia taitoja tulisi päivittää jatkuvasti. 

Ei ihme, että nuoret ovat huolissaan siitä, etteivät löydä työelämästä omaa paikkaansa. Samaan aikaan on lisääntynyt pelko siitä, että tulevaisuuden työelämä on itselle liian raskasta. Viime vuonna sitä pelkäsi yli kolmannes NYTin kyselyyn vastanneista nuorista. 

Työelämän pelätään uuvuttavan 

Työelämä nähdään raskaana monista syistä. 

“Ykkössyyksi nousi huoli siitä, etteivät rahat riitä. Muita kärkipään syitä olivat tunne, ettei itselle sopivaa alaa ole vielä löytynyt ja huoli siitä, ettei vain ole tarpeeksi voimavaroja. Neljäntenä peiliin katsomisen paikka meille vanhemmille: vanhempieni työelämä näyttää raskaalta, enkä halua itselleni samaa”, Nuorten yrittäjyys ja talous NYTin toimitusjohtaja Jenni Järvelä kertoo. 

Järvelän mielestä nuorten hiipuvasta innostuksesta työelämää kohtaan olisi syytä olla huolissaan.  

“Tiedämme, että meillä on jo Suomessa pulaa osaavista tekijöistä kaikkialla Suomessa ja kaikilla aloilla. Tämä johtuu osittain siitä, että kiinnostus tiettyjä aloja kohtaan on laskenut.” 

Työntekijät luovat pohjan hyvinvointiyhteiskunnalle, joten ne ovat elinehto tulevaisuuden Suomelle. 

“Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu siihen, että meillä on voittoa tuottavia yrityksiä, jotka voivat tarjota työpaikkoja. Niin yritykset kuin työntekijät maksavat veroja ja verovaroilla voidaan tarjota hyvinvointiyhteiskunnan maksuttomia palveluja, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta. Jos yrityksille ei riitä tekijöitä, on aina riski, että yritykset siirtyvät muualle. Se murentaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa”, Järvelä sanoo. 

Elämme uuvuttavaa aikaa. Läppärin sulkemisen jälkeen edessä on liuta muita uuvuttavia asioita. Kännykän näytölle vyöryvät somepäivitykset, uutisvirta ja usein tarve reagoida johonkin. Yhä useampi nuori uupuu jo työelämän alkumetreillä. 

Quiet quitting, eli hiljaiset loparit, nousi ilmiöksi pari vuotta sitten. Sillä tarkoitetaan sitä, että työntekijä tekee töissä vain minimimäärän, eikä veny sen enempään. Tämä tarkoittaa työajan tarkkaa rajaamista ja esimerkiksi sitä, että sähköposteihin ei vastata työajan ulkopuolella. lmiö syntyi vastauksena burn out -aaltoon ja työelämän koveneviin vaatimuksiin. Työntekijät halusivat ottaa ohjat omiin käsiinsä, koska muuten omista rajoista voi olla mahdotonta pitää kiinni.  

Omat arvot ohjaavat valintoja työelämässä 

Työelämältä tavoitellaan yhä enemmän merkityksellisyyttä. NYTin kyselyyn vastanneista nuorista 80 prosenttia haluaa tehdä omien arvojen mukaista työtä. World values survey -tutkimuksessa on saatu samankaltaisia tuloksia.  

Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja dosentti Kim Kronström avaa tutkimuksen tuloksia Helsingin Sanomien artikkelissa. Kronström sanoo, että tutkimuksen mukaan yhä harvemmat suomalaiset näkevät työelämän suurien uhrauksien arvoisena.  

“Vielä 1990-luvun lopulla yli puolet suomalaisista piti tärkeänä, että lapset oppivat kovan työn arvon. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin niin ajatteli enää joka kymmenes”, Kronström summaa jutussa.  

Myös isojen uskomusten ja auktoriteettien merkitys on romahtanut. Arvojen muutosta kuvaa muun muassa se, että nuorten tärkein päämäärä eivät enää ole saavutukset työelämässä, vaan he haluavat toteuttaa itseään, löytää oman juttunsa ja olla onnellisia.  

Se, että nykyään perinteiset saavutukset eivät riitä, vaan niiden sijaan (tai vielä niiden lisäksi) pitäisi tehdä jotain erikoislaatuista ja löytää oma kutsumus, voi olla hyvin stressaavaa. Vaikuttaa siltä, että omassa ikäluokassani lähes jokainen parikymppinen kipuilee tasaisin väliajoin oman jutun löytämisen kanssa. Vaihtoehtojen runsauden edessä helposti lamaantuu. 

Työnantajien tulee huomioida muuttuneet arvot 

Järvelän mukaan tavallisten ammattien tai työurien houkuttelevuuden haasteena on, että nuorten voi olla vaikeaa tunnistaa, mitä arvoja eri alat ja niillä toimivat yritykset edustavat.  

“Yritysten ja alojen on käytettävä jatkossa entistä enemmän aikaa siihen, että ne pystyvät kirkastamaan työntekijöille, miksi jokin tehtävä on merkityksellinen ja millaisia arvoja yritys edustaa.” 

Järvelän mukaan tämän suuntaista toimintaa on onneksi jo nähtävissä. 

“Moni yritys tai toimiala on esimerkiksi nostanut esille, miten kannattavat tiukempia hiilineutraalisuustavoitteita, jotkut pankit eivät enää myönnä lainoja turkistarhauksen rahoittamiseen tai miten yhdenvertaisessa yhteiskunnassa nollatoleranssi rasismiin on itsestäänselvyys.” 

Järvelän mielestä tärkeää on myös tarjota työelämäopetusta nuorille ja esitellä konkreettisesti eri vaihtoehtoja. On monia “tavallisia” ammatteja, joista nuoret eivät ole koskaan kuulleetkaan. Omaan Tiktok-syötteeseen tuskin päätyy tietoa kemianteollisuuden tai logistiikka-alan työmahdollisuuksista. Toisen asteen ehtoopuolella nuorille tulevat esittäytymään harmittavan usein vain tietyt yleisesti tunnetut alat. Muistan, kuinka lukioikäisenä tuntui, että ainoat mahdolliset vaihtoehdot ylioppilaskirjoitusten jälkeen ovat lääkis, kauppis, oikis tai diplomi-insinööriksi opiskelu.  

Miten arvovalinnat konkreettisesti näkyvät? 

Arvot näkyvät siinä, millä aloilla nuoret harkitsevat tulevaisuudessa työskentelevänsä. NYTin kyselyn mukaan valtaan ja suoriutumiseen liittyvät arvot olivat yhteydessä kiinnostukseen pankki- ja rahoitusalaa kohtaan. Opetusalaa tai terveydenhuoltoa harkitsevilla painottuivat universalismi ja hyväntahtoisuus. Perinteisyys korostui kiinteistöalaa ja maanpuolustusta harkitsevien kohdalla. 

“Kertomalla tekojen ja viestien kautta alan arvoista, tässä on myös aloille ja yrityksille mahdollisuus vedota nuoriin. Nyt voi olla monen yrityksen kohdalla epäselvää nuorille, että mitä arvoja ne edustavat. Johonkin alaan voi esimerkiksi liittyä vanhoja mielikuvia saastuttamisesta, vaikka nykyisin prosessit voivat olla maailmanluokkaa ja suomalaiset innovaatiot tällä sektorilla esimerkiksi ratkaisevat osaltaan ilmastonmuutosta”, Järvelä kommentoi.  

Halu tehdä omien arvojen mukaista työtä ohjaa yhä useampaa yrittäjäksi. Jopa 40 prosenttia NYTin kyselyyn viime vuonna vastanneista nuorista sanoo, että voisi toimia yrittäjänä ja nuorten kiinnostus yrittäjyyteen on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan.  

“Tarkasteltaessa yrittäjyydestä kiinnostuneiden arvoja nähdään, että heille omien arvojen mukainen työ on vieläkin tärkeämpää kuin muille vastaajille. Voidaankin siis ajatella, että nuoret näkevät yrittäjyyden myös mahdollisuutena tehdä omien arvojen mukaista työtä”, Järvelä summaa.