Duunarimimmi sijoittaa
Twitterin puolella ilmoitus uusista opinnoistani kirvoitti ”Tuhanteen kertaan olisin voinut arvata sun ammattia enkä olisi keksinyt metsäkonekuskia” -,kommentin, joka huvitti kovin.
Moni tuntematon nimittäin yllättyi ilmoituksestani. Tutuista vain harva.
Vaikka olen monelle sijoitusskenessä tuttu kohta kolmen vuoden ajalta Kauppalehden blogialustalta, Nuorten Osakesäästäjien toiminnasta sekä kansankapitalismin puolestapuhujana eli stereotyyppisissä mielikuvissa kultalusikkaa imeskelevä kauppislainen, olen ollut sielultani aina duunari. Ensimmäiset sijoitukset tein kolme kuukautta sen jälkeen, kun siirryin toimeentulotuelta opintotuelle vuonna 2014 aloittaessani Stadin ammattiopistossa lääketeknikon opinnot.
Ammattikouluopintojen ohella tein töitä apteekin kassalla ja kahdessa lääketukussa. Pakkasin helkkaristi buranaa, ajoin dialyysinesteitä trukilla ja kysyin tuhansia kertoja, laitetaanko ostokset pussiin ja onko kantiskorttia.
“Vaikka olen monelle sijoitusskenessä tuttu, eli stereotyyppisissä mielikuvissa kultalusikkaa imeskelevä kauppislainen, olen ollut sielultani aina duunari”
Valmistuin 2016 lääketukkukauppatyön lääketeknikoksi, eli suomeksi sanottuna varastomieh…mimmiksi. Sossun asiakkuuden ja valmistumisen välissä olin saanut säästettyä opintojen ohella viisinumeroisen summan. Parissa vuodessa.
Samana vuonna pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan finanssi- ja talousasiantuntijaksi.
En ole koskaan saanut säästettyä niin paljon kuin opiskellessani amiksessa varastointia, enkä niin vähän kuin opiskellessani ammattikorkeakoulussa rahoitusta. Minne jäi suutarin lapsen kengät? Tältä tuhkimolta ainakin tipahtivat kaikessa kiireessä ja hässäkässä Midaksen turvakengät jalasta ja joskus suuri onnistuminen oli satasen säästöön saaminen.
Olen opiskellut täysipäiväisesti koko ”sijoitusurani” ajan, nostanut opintotukia ja -lainaa ja yrittänyt tasapainoilla tulorajojen sisällä. Tiedän, miltä tuntuu, kun opintojen ohella tekee pää märkänä töitä ja on varaa säästää ja sijoittaa parhaimmillaan nelinumeroisia summia kuussa (ja sen jälkeen maksella Kelalle tukia takaisin… noh… jälleen nelinumeroisia summia), mutta tiedän myös erittäin hyvin miltä tuntuu, kun joutuu käymään laskimen kanssa kaupassa ja kassapääte ilmoittaa ‘hylätty’, koska en tajunnut laskea muovikassin hintaa ostosten yhteissummaan.
“Haluan kirjoittaa stereotypioiden rikkomisesta: myös turvakengät jalassa ja kynnenaluset mustana öljystä voi sijoittaa”
Siksi en halua kirjoittaa siitä, että on helppoa säästää rahaa sijoituksiin, kun vain parsii omat venähtäneet sukkansa ja harmaantuneet kalsarinsa. Jos käyttötili tyhjänä, soijarouhemakaronimössöä itähelsinkiläisessä kaupungin asunnossa syödessä joku olisi neuvonut parsimaan sukkia korkoa korolle -ilmiö kirkkaana mielessä, olisi saattanut muutamat kansainväliset käsimerkit heilahdella.
Haluankin ennemmin kirjoittaa stereotypioiden rikkomisesta ja saada ihmiset ymmärtämään, että myös turvakengät jalassa ja kynnenaluset öljystä mustana voi sijoittaa, eikä tarvita Louboutinin korkkareita ja pirtsakan violettia KTM-todistusta, että kehtaa kutsua itseään sijoittajaksi. Haluan kannustaa ihmisiä avaamaan arvo-osuustilin, vaihtamaan alaa, hyppäämään tuntemattomaan, ottamaan elämässä sivuaskelia ja -bisneksiä sekä seisomaan rinta rottingilla valintojensa takana.
“Mimmeihin mahtuu porukkaa rahoituksen maistereista raksamuijiin, opiskelijoihin, metsäkonekuskeihin ja yh-äiteihin”
Kun mainitsin kaverille aloittavani kirjoittamaan Mimmit sijoittaa -mediassa, tuli vastaukseksi ”en osaa kuvitella sua jossain fiinis tapahtumas”. Sitäkö Mimmit sijoittaa on? Ehkä sitäkin.
Mutta olen mimmi ja sijoitan. Sijoittava mimmi, vaikka asun nykyisin pienellä paikkakunnalla kolmen tunnin päässä Helsingin hulinasta. Sijoitan, vaikka tulevaisuuden työpäivät kuluvat näillä näkymin Ponssen kopissa eivätkä Excelin parissa, vaikka niin vielä hetki sitten luulin. Ja sitähän elämä on, mimmeihin mahtuu porukkaa laidasta laitaan. Elämänvaiheesta toiseen. Rahoituksen maistereista raksamuijiin, opiskelijoihin, metsäkonekuskeihin ja yh-äiteihin.
Ja nyt koska olen strong and independent youngish mimmi, käyn itse noukkimassa tipahtaneet turvakengät linnan portailta takaisin jalkaan ja katson jälleen, josko amikset vanhan sloganin mukaisesti tosiaan tienaavat enemmän, vai kävikö aikanaan vain tsägä.
Laura Linkoneva
Viittä vaille finanssitradenomi, joka karkasi viettämään välivuotta metsäkoneen koppiin. Yksi Mimmit sijoittaa -median bloggaajista.
