Asiantuntijat kertovat, millaista talouspoliittista keskustelua Suomi oikeasti kaipaa

Ah, talouspolitiikka! Tuo iänikuinen keskustelun- ja kiistanaihe, jonka kysymyksiin ei tunnu olevan ikinä täysin oikeita vastauksia. Mikä Suomen talouspoliittisessa keskustelussa menee tällä hetkellä pieleen? Entä mitä talouskeskustelu kaipaisi lisää? Mimmien toimitus kysyi asiantuntijoilta vastauksia.

Asiantuntijoiden mukaan yhteiskuntajärjestelmien uudistamisella on kiire. Kuva: Mimmit sijoittaa Oy

Taloudesta on keskusteltu julkisuudessa viime kuukaudet kiivaasti. Hallituksen kehysriihessä 15.–16. huhtikuuta tehdyt päätökset ovat aiheuttaneet keskustelua, sillä leikkaukset tulevat vaikuttamaan etenkin pienituloisiin. Huhtikuun kehysriihessä hallitus päätti, kuinka yhteisiä valtion varoja käytetään ja mistä säästetään vuosina 2025–2028. 

Talouspoliittisia mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin Suomessa on kansalaisia. Millaista keskustelua taloudesta Suomi sitten kaipaisi? 

Kysyimme talouden tulevaisuuden Sitran johtavalta asiantuntijalta Eeva Hellströmiltä ja BIOS-tutkimusyksikön tutkijalta Jussi Ahokkaalta. 

“Viime vuosina talouskeskustelun ilmapiiri sekä sisällöllinen laadukkuus ovat mielestäni menneet huonompaan suuntaan”, Ahokas tiivistää. 

Asiat mittakaavaan 

Julkisessa talouspoliittisessa keskustelussa on Ahokkaan ja Hellströmin mukaan etenkin yksi ongelma: talouden tulevaisuudesta keskustellaan Suomessa hyvin kapea-alaisesti ja lyhytnäköisesti. Ahokkaan mukaan Suomen talouskeskustelu on käytännössä jämähtänyt paikoilleen. 

“Keskustelu kiertää samaa kehää vuodesta toiseen. Keskiössä on julkisen talouden kriisi, ja kaikki keskustelu kiertyy sen ympärille, kuinka paha tuo kriisi on ja mitkä olisivat oikeat keinot sen ratkaisemiseksi”, Ahokas pohtii. 

Hellström on Ahokkaan kanssa samoilla linjoilla. Hellströmin mukaan keskustelun kapea-alaisuus käy ilmi myös Sitran selvityksistä. 

“Keskustelussa painottuvat BKT:n kaltaiset tutut talousmittarit ja lyhyen aikavälin näkymät. Talouskeskustelun avainsanat, kuten julkinen velka ja talouskasvu, ovat viime vuosina korostuneet entisestään.” 

Keskustelun tunnelma on etenkin talouspoliittisissa kysymyksissä Hellströmin mukaan kriisin sävyttämä ja vaihtoehdoton. 

Sekä Ahokas että Hellström ovat huolissaan siitä, että julkisen talouden kriisin lisäksi mikään suurempi talouspoliittinen teema ei tahdo mahtua osaksi keskustelua. Tämä asettaa Ahokkaan mukaan isomman mittakaavan asiat, kuten talouden kokonaisvaltaisen uudistamisen, ilmastonmuutoksen, erilaiset ympäristökriisit ja luontokadon tärkeysjärjestyksessä Suomen julkista taloutta alemmaksi. 

“Lopulta keskustelu aina lipeää siihen, mikä on mahdollista julkisen talouden kestävyyden tai taloudellisen tehokkuuden lisäämisen puitteissa”, Ahokas toteaa. 

Talouspoliittinen keskustelu kaipaa kokonaisvaltaista muutosta 

Lyhytnäköinen ja julkiseen talouteen keskittynyt talouspoliittinen keskustelu kaipaisikin Hellströmin ja Ahokkaan mukaan muutosta. Keskustelun pääpiste tulisi kääntää siihen, miten ratkaistaan suuremman mittakaavan ongelmat ja kuinka yhteiskunnastamme tehdään ekologisesti kestävä. 

“Koska talous kytkeytyy yhteiskunnassa lähes kaikkeen, sitä tulisi tarkastella nykyistä monipuolisemmin suhteessa sosiaalisiin haasteisiin, ympäristökysymyksiin, teknologiseen kehitykseen sekä vallankäyttöön”, Hellström toteaa. 

Ympäristökysymykset nousevat esiin myös Ahokkaan puheessa. Keskustelu siitä, millainen talous mahdollistaisi kestävän olemisen maapallolla on Ahokkaan mukaan vielä aivan alkutekijöissään. Ahokas sanoo, että edessä on väistämättä joko raju sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin tai hallitumpi siirtymä kestävään talouteen. 

“Tämä valintatilanne ei valitettavasti näy vielä juuri mitenkään talouspoliittisissa keskusteluissa”, hän toteaa. 

Tärkein puute talouskeskusteluissa tällä hetkellä kummankin mielestä on se, ettei hahmoteta sitä, kuinka kova kiire yhteiskuntajärjestelmien uudistamisella on.  

Ahokkaan mukaan pieleen mennään jo siinä, että keskitytään nykyjärjestelmän hienosäätämiseen, eikä siihen, että järjestelmiä tulisi muuttaa radikaalisti. 

Vähemmän trollaamista ja jankkaamista 

Kuinka muutos keskustelussa sitten tehdään? 

Ahokas korostaa, että talouskeskustelu paranisi jo sillä, että trollaamisen ja jankkaamisen jättäisi pois keskustelusta. 

“Kaikesta saa ja tietenkin pitää keskustella, mutta turhasta jankkaamisesta olisi hyvä päästä eroon. Ylipäätään jonkinlainen rationaalisempi julkinen keskustelu trollaamisen, ohipuhumisen ja provosoinnin tilalle olisi mukava saada.” 

Ahokkaan mielestä talouskeskustelun ilmapiiri on viime vuosina mennyt huonompaan suuntaan.  

“Tämä liittyy osaltaan siihen, että talouskeskustelustakin on tullut osa identiteettipolitiikkaa ja niin sanotun kulttuurisodan kenttä. Jos vastapuolta ei kuunnella eikä omia ajatuksia haasteta koskaan, mikään yhteiskunnallinen keskustelu ei voi olla hyvää ja hedelmällistä.” 

Hellströmin mukaan kapea-alaisen keskustelun sijaan ison kuvan hahmottaminen vaatii rohkeita avauksia ja vallitsevien oletusten kyseenalaistamista. Taloustieteen lisäksi myös muiden tieteiden, kuten ympäristötieteiden, yhteiskuntatieteiden ja kulttuurintutkimuksen näkemykset olisivat Hellströmin mukaan hyvin tervetulleita keskusteluun. 

“Nyt julkista keskustelua hallitsevat pankkiekonomistit, elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen edustajat sekä poliitikot. Ekonomisteja lukuun ottamatta tutkijoita sekä kansalaisjärjestöjä kuullaan vähän. Suomi kaipaisi talouden tulevaisuudesta käytävään keskusteluun uusia keskustelijoita ja näkökulmia”, Hellström sanoo. 

Myös nuorten kuunteleminen on Hellströmin mielestä tärkeää. 

“Monilla nuorilla ei ole taloustieteiden tutkintoja tai valmiita vastauksia aikamme vaativiin talouskysymyksiin, mutta heidän esittämänsä tulevaisuuskysymykset haastavat meitä arvioimaan totuttuja oletuksiamme tulevaisuudesta”, Hellström tiivistää. 

Hellströn muistuttaa, että talous on ihmisten luoma järjestelmä: voimme halutessamme vaikuttaa sen kehitykseen. 

“Nykyisessä mutkikkaiden ilmiöiden, nopeiden muutosten ja yllätysten ajassa tarvitsemme nykyistä enemmän vallalla olevien oletusten kyseenalaistamista ja toisenlaisten vaihtoehtojen rohkeaa kuvittelua. Tulevaisuudessa on aina vaihtoehtoja.”