Tämä on pörssin oikea kultainen sääntö

Tämä teksti julkaistiin alunperin Taloussanomissa.

kuvalähde

Cosmopolitan teki viime vuonna jutun sijoittamisesta, jossa haastateltiin Mimmit sijoittaa -mimmejä. Meiltä kysyttiin mikä indeksi on ja miten sijoittamisen voi aloittaa. Taikauskoinen saattaisi verrata tilannetta hauskan hassuun nyrkkisääntöön, jota suhdannehuippua ennustettaessa käytetään:

“Kun naistenlehdet kirjoittavat sijoittamisesta, romahdus on lähellä! Kaikki rahat äkkiä pois pörssistä!”

Aika dramaattista, jos minulta kysytään. Ymmärrän toki realiteetit, meillä on pitkä nousukausi takana. Winter is coming. Kannattaako sijoittamisen aloittamista siis lykätä ja noukkia osakkeet halvalla kurssikäyrän laakson pohjalla?

Uskaltaisin väittää, että aika harvalla kokemattomalla sijoittajalla on otsaa aloittaa sijoittaminen pelon ja paniikin keskellä. Luultavasti aihe alkaa kiinnostaa uudestaan vasta seuraavan nousukauden kukkulan huipulla. Ja silloin on jäänyt monet tuottoeurot tienaamatta.

Eikö pörssin kultainen sääntö ollut: osta halvalla ja myy kalliilla?

Ei ollut. Pörssin kultainen sääntö on, että hajauta, hyvä ihminen!

Itse näen sijoittamisen lihaksena, jota pumpataan. Olen aloittanut ihan pienistä painoista, ja lisään niitä ajan mittaan. Voimaharjoitteluakaan ei aloiteta viettämällä salilla ekoissa treeneissä 12 tuntia putkeen. Kaikkea rahaa ei siis kannata laittaa pörssiin ensimmäisellä tutustumiskäynnillä.

Miten sitten toimin? Hajautan pörssiostojani ajallisesti. Ajallinen hajauttaminen onnistuu esimerkiksi kuukausisäästämällä. Kun ostan rahasto-osuuksia vähän joka kuukausi, tankkaan salkkuuni omistuksia niin ylä- kuin alamäissä. Tällä tavalla pääsen pitkällä aikavälillä kiinni sijoitusten keskimääräiseen hankintahintaan.

Tämän tiedämme: laskukausi on tulossa, ennemmin tai myöhemmin.

Kun jatkan sijoittamista läpi laskun, saan joka kuukausi kympeillä ja satasilla vähän enemmän rahasto-osuuksia. Ja kun taas vajaan vuosikymmenen päästä olemme samassa pisteessä kuin tänään, voin ylpeillä sillä, että olinpa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, laakson pohjalla pörssissä shoppailemassa.

Koska sijoittamani summat eivät ole tähtitieteellisen korkeita, ei niiden sulaminen tulevan laskukauden takia ole vakavaa. Ja vaikka olisivatkin, en koskaan sijoita rahoja, joita tarvitsen huomenna tai ensi kuussa, tai edes lähivuosina. Lyhytaikaiset säästöt pidän pörssistä kaukana – sijoittaminen on minulle pitkäjänteistä puuhaa.