Maailma tarvitsee enemmän materialisteja

Usein sanotaan, että maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset antaisivat enemmän arvoa aineettomille asioille tavaran sijaan. Meidän pitäisi kuitenkin itse asiassa välittää tavaroistamme nykyistä enemmän, kirjoittaa Mimmit Sijoittaa -median toimittaja Matleena Inget.

Matleena Inget. Kuva: Anniina Ståhlberg, Mimmit sijoittaa -media.

“Ootko tehnyt ton laukun ite?”, kysyi haalareihin sonnustautunut opiskelija minulta kerran eräässä turkulaisessa yökerhossa approjen jatkoilla.

Pöyristyin ja hämmennyin. Olallani roikkui Marimekon Karla – moderni klassikko. Miten joku voisi kuvitella, että olisin onnistunut tekemään sellaisen itse?

Kun katsoin laukkuani tarkemmin, ymmärsin kysyjää paremmin. Laukun koko olemus näytti suoraan sanoen kärsineeltä. Sen mustassa nahassa oli paikoin harmaaksi kuluneita kohtia, hihna oli venähtänyt ylipitkäksi eikä karamellipaperia muistuttava muotoilu näyttänyt edes puoliksi yhtä skarpilta kuin tuotekuvissa. 

Pettymys valtasi mieleni. Olin harkinnut laukun ostamista pitkään, säästänyt sitä varten ja ajatellut sen olevan käytännössä ikuinen.

Mitä Karlalleni oli oikein tapahtunut? Olin toki käyttänyt laukkua ahkerasti kuluneiden vuosien aikana, mutta kyllähän sen kuuluisi käyttöä kestää. Kyseessä on kuitenkin nahkatuote – ja vielä suomalaisen designyrityksen valmistama!

Aluksi syyttävä sormeni osoitti Marimekon suuntaan. Ajattelin, että parisataa euroa maksavan laukun tulisi olla laadukkaampi. 

Pian aloin kuitenkin reflektoida myös omaa toimintaani.

Olinko suojannut laukun suojatuotteella ennen käyttöönottoa? En. Entä olinko hoitanut nahkaa nahanhoitotuotteilla kuluneiden vuosien aikana? En. 

Miksi en? Kukaan ei ollut kertonut minulle, että niin kuuluu tehdä, ja olin liian laiska ottaakseni selvää.

Tarvitsemme kestävämpää tavaraa

Yksi ensimmäisistä yliopistossa oppimistani asioista oli se, että tavaroiden kuluttaminen koostuu kolmesta vaiheesta: hankinnasta, käytöstä ja käytöstä poistamisesta. Melko pian opin myös sen, että suoritamme nämä vaiheet liian usein ja liian nopeasti maapallon rajallisiin resursseihin nähden.

Nykyisten kulutustottumusten ja kestävyyden väliseen ristiriitaan on povattu ratkaisua muun muassa kiertotaloudesta. Kiertotaloudessa on kyse siitä, että uusien materiaalien käyttöä vähennetään, niitä uudelleenkäytetään ja kierrätetään.

Kuluttamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ostamisen sijaan tavaroita jaetaan, vuokrataan ja kierrätetään aiempaa enemmän. Lisäksi ostettujen tavaroiden käyttövaiheen tulisi kestää huomattavasti nykyistä pidempään.

Tämä kaikki vaatii tavaroilta pitkää ikää. 

Arvoa materialle

Mutta kenen vastuulla tavaroiden kestävyyden varmistaminen on? Yritysten, yksittäisten kuluttajien vai poliitikkojen?

On selvää, että yritysten ja poliitikkojen rooli on merkittävä. Kiertotalous on sula mahdottomuus, mikäli yritykset tuovat markkinoille tuotteita, joiden on tarkoituskin hajota. Eikä tilannetta helpota se, että uuden ostaminen on usein vanhan korjaamista halvempaa tai jopa ainoa vaihtoehto.

Osa vastuusta on kuitenkin myös meidän kuluttajien harteilla.

On selvää, että tarvitsemme tavaroita, jotta voimme elää hyvää elämää. Meidän tulisi kuitenkin voida valita ostamamme tavarat huolellisemmin, ottaa selvää niiden materiaaleista ja materiaalien huoltamisesta sekä muistaa ja jaksaa huoltaa niitä. 

Tämä vaatii meiltä aikaa ja viitseliäisyyttä. Ja myös materialistisia ajatuksia – sitä, että annamme tavaroillemme niiden ansaitseman arvon.

Materian arvostaminen ja tavaroihin kiintyminen on nähty ongelmallisena, sillä se lisää kuluttamista ja estää ihmisiä hankkiutumasta eroon turhasta roinasta. Väitän silti, että kiintymystäkin tarvitaan. Jos tavara on yhdentekevä ja helposti korvattavissa, miksi pitäisimme siitä huolta?