Maailma lähes 50 vuotta sijoittaneen silmin
70-luvun alussa sijoittamisen aloittaneella Seija Randellilla on nuorille kolme neuvoa.
KUVA: Johanna Taskinen.
Seija Randell, 73, on nähnyt sijoittamisen kehityskaaren aina osakekupongeista teknologian mahdollistamaan sutjakkaan klikkausten päässä olevaan osakekauppaan asti.
Maalaistalossa vietetty lapsuus oli Randelille taloudellisesti opettavaista aikaa. Rahaa ei jäänyt henkilökohtaiseen käyttöön, vaan se oli yhteistä. Ensisijaisesti hankittiin maalaistalon ja tilan yritystoiminnan kannalta välttämättömät asiat. Elettiin vaatimattomasti, kuten suomalaisissa maalaistaloissa oli 50- ja 60-luvuilla tapana.
Randellille raha-asioiden hoito tuli yrittäjäperheessä tutuksi jo nuorena.
”Oppikouluaikana kävin hakemassa rahaa pankista isäni antaman pankkikirjan kanssa”, Randell muistelee. Pankkikirja kulki usein mukana koulurepussa. Toimitus vaati vastuuta ja tarkkaavaisuutta.
Koulujen ja opintojen päätyttyä, 70-luvun alussa, hän innostui kansankapitalistisesta aatteesta, joka lopulta inspiroi kokeilemaan sijoittamista. Taustalla oli halu kantaa kortensa kekoon suomalaisen talouden puolesta. Sijoittaminen tuntui helpolta ja luontevalta, sillä maalaistalossa rahaa oli aina laitettu sivuun pahan päivän varalle.
”Tuloni eivät olleet nuorena kummoiset, enkä halunnut maksaa pienestä palkastani enempää eläkemaksuja kuin oli aivan pakko. Maatalousyrittäjänä olisin voinut hakea korotusta eläkemaksuuni, mutta sen sijaan säästin osa-aikaistileille ja valtion obligaatioihin”, Randell kertoo.
Taktiikka osoittautui myöhemmin mainioksi. Tilien korot olivat huomattavasti korkeammat kuin nykyään ja Randell sai säästettyä mukavan summan osakesalkkuaan varten.
Ennakkoluuloja pankkikonttorissa
80-luvun loppupuolella Randell odotti ensimmäistä lastaan. Lehteä lukiessaan hän huomasi ilmoituksen myytävänä olevasta peltoalueesta. Maan ostamiseen hän kuitenkin tarvitsi jonkin verran lainaa. Randell suuntasi pankkiin neuvottelemaan, kelpaisiko hänen asuntonsa lainan vakuudeksi. Pankkikonttorissa asioidessaan viimeisillään raskaana oleva Randell sai virkailijoilta kummaksuvia katseita.
”Virkailija katsahti vatsaani ja kysyi minulta suoraan, eikö minulla olisi tässä tilassa vähän muuta mietittävää kuin maan ostaminen”, Randell muistelee naureskellen.
Randell on myös työnsä puolesta ollut ensimmäisiä naisia Suomen maatalousmarkkinoinnissa. Ala oli siihen aikaan miesvaltainen ja naisen piti osoittaa kykynsä edetäkseen työssä.
”Ajattelin, että minun on toimittava niin, että naisten osuus alalla voisi tulevaisuudessa kasvaa”, Randell sanoo.
“Nuorille sijoittajille hänellä on kolme neuvoa: tunne toimiala, hajauta eri osakelajeihin ja muista hajauttaa myös ajallisesti.”
Sijoittaminen on tärkeä osa elämää
Nykyään sijoittaminen on Randellille rakas harrastus. Sijoitusstrategiana on aina toiminut osta ja pidä -taktiikka. Vastikään Randell on kuitenkin laittanut joitakin tuhansia yritysten kautta myös riskisijoituksiin.
”Mahdollisimman hyvät osingot ja voittojen maksimointi eivät ole pääasia. Sijoittaminen on minulle tapa. Myös mielenkiinto talouselämää kohtaan pysyy vireänä, kun on omat jauhot pussissa”, Randell summaa.
Randellin esimerkkiä on seurannut myös hänen poikansa, joka sijoittaa ja seuraa aktiivisesti markkinoita. Sijoitusneuvoja jaetaan molemmin puolin.
”Poikani esimerkiksi muistutti minua yleisestä sijoitusasiantuntijoiden neuvosta, ettei kannata sijoittaa alalle, josta ei tiedä itse mitään”, Randell kertoo.
Randell osti myös vastikään poikansa asunnon, jossa alkoi linjasaneeraus.
”Nuoret tuntuvat ostavan nykyään paljon sijoitusasuntoja. Linjasaneeraus saattaa kuitenkin vesittää koko sijoitussuunnitelman. Vuokratulot tuskin riittävät asunnon velan ja kulujen maksamiseen, ja myynnistä voi tulla monen kymmenen tuhannen euron tappiot”, Randell pohtii.
Poikansa asunnon hän kuitenkin aikoo jättää sijoitusasunnoksi, sillä asunnon myyminen heti remontin jälkeen ei hänen mielestään kannata.
Jälkiviisaus on turhaa
50 vuoden sijoituskokemus on myös opettanut. Kantapään kautta Randell on oppinut, että tappioita ja virheitä ei voi välttää. Joskus tulee tehtyä päätöksiä ja liikkeitä, joita myöhemmin katuu.
Randell muistelee 2000-luvun alun teknologiaosakebuumia, jolloin eri teknologiayhtiöiden osakkeita jopa jonotettiin. Myöhemmin kuplat kuitenkin puhkesivat ja tappioita tuli.
”Jälkiviisaus on jälkiviisautta, eikä katuminen auta mitään”, Randell toteaa.
Nuorille sijoittajille hänellä on kolme neuvoa: tunne toimiala, hajauta eri osakelajeihin ja muista hajauttaa myös ajallisesti.
Randell on tyytyväinen, että kiinnostui aikoinaan sijoittamisen mahdollisuuksista.
”Olen nyt taloudellisesti siinä tilanteessa, jota olisin pitänyt ihanteellisena 50 vuotta sitten. Maailma ei kuitenkaan kaadu, vaikka kaikki menisi”, Randell toteaa.
