Kun tekisi mieli vain törsätä kaikki veronpalautukset
Ensi viikolla saan veronpalautuksia 956,78 euroa. Kyllä, luit aivan oikein, aloitin tämän tekstin lesoamalla omilla veronpalautuksillani.
Viime vuonna kirjoitin postauksen siitä, miten veronpalautukset kannattaa käyttää fiksusti (tl;dr: sijoita ne). No, tänä vuonna harhailen.
Olen tiukasta rahatilanteesta huolimatta pysynyt tyynen tyytyväisenä koko kesän, kunnes eilen juutuin tuijottamaan kotimatkalla näyteikkunaa. Siellä vaan oli niin hirveästi kaikkea mitä sillä lähes tonnin veronpalautuksella voisi ostaa.
Yhtäkkiä muistin kaikennäköisiä asioita, mitä ihan oikeasti tarvitsen. Täytyin mielihaluista, joita en ollut kokenut viime viikolla kun käyttötilini saldo oli –2,71€.
Mitä siis tehdä, kun tekisi vain mieli tuhlata kaikki veronpalautukset eikä olla järkevä ja sijoittaa niitä pörssiin?
WWMD (What would Mähkä do)
Mieleeni palasi Merja Mähkän parin viikon takainen ja viimeinen (kyynel) kolumni Hesarissa. Siinä Merja kehottaa lukijaa shoppailuhimon iskiessä miettimään
”Tekeekö tämä ostos minut niin tyytyväiseksi, että se kannattaa ostaa? Vai kannattaisiko se säästää taloudellisen liikkumavaran nimissä sillä ajatuksella, että sijoitettuna summa voi kasvaa, ja siten sillä voi tehdä enemmän tulevaisuudessa?”
No, minähän sitten COS:in sisäänkäynnin edessä mietin. Kaikkea sitä, mitä halusin ostaa. Teksikö ne asiat minut niin tyytyväiseksi?
Kuten Mähkä kolumnissaan painottaa, asioiden ostamatta jättäminen ei tarkoita sitä, että jään ilman mitään. Ei laisinkaan, asioiden ostamatta jättäminen tarkoittaa sitä, että voin saada sillä rahalla tulevaisuudessa vielä enemmän rahaa.
Haluanko olla kuluttaja vai omistaja? Haluanko kassavirtaa ulos vai sisään?
No sisään, tietty!! Ja kun asiaa miettii siltä kantilta, 956,78 euron (m mm mm) veronpalautusten törsäämisellä on aika kova vaihtoehtoiskustannus.
Vaihtoehtoismikä?
Vaihtoehtoiskustannus on paras vaihtoehto niistä asioista, joihin en käytä veronpalautuksiani eli joka jää saamatta. Jos laatisin listan eri tavoista käyttää veronpalautukseni, vaihtoehtoiskustannus olisi listan toisiksi mieluisin valinta.
Vaihtoehtoiskustannusten huomioiminen ohjaa meitä (yksityishenkilöitä, mutta myös yrityksiä ja julkista sektoria) kohti taloudellisesti parempia päätöksiä. Jos vaihtoehtoiskustannus on korkeampi kuin ensimmäisestä valinnasta koituva hyöty, olisi kannattanut valita toisin.
Päätin soveltaa tätä veronpalautuksiini. Jos tuhlaan 956,78 euroa uusiin vaatteisiin, vaihtoehtoiskustannukseni (toisiksi paras vaihtoehto shoppailun jälkeen) olisi sijoittaa rahat pörssiin. Kysymys kuuluu: kuinka suuren hyödyn saan uusista vaatteista ja kuinka suuresta hyödystä jään paitsi pörssissä?
Jos en tällä hetkellä omistaisi yhtään vaatetta, olisi shoppailusta saatava hyöty huikea, koska minun ei enään tarvitsisi pyöriä julkisilla paikoilla ilkosillani. Pörssissä taas rahojen täytyisi tuottaa aika tähtitieteellisiä summia, että olisin valmis nakuilemaan 24/7. Tässä tapauksessa vaihtoehtoiskustannus ei ylitä ensimmäisen valinnan hyötyä, vaan shoppailu kannattaa.
Mutta kuten suurimmalla osalla meistä, mulla on kotona vaatteita kaapillinen. Mitä enemmän mulla on vaatteita, sitä pienemmän hyödyn saan hankkimalla yhden vaatteen lisää. Taloustieteessä tätä kutsutaan vähenevän tuoton laiksi. Ja mitä pienempi hyöty, sitä suurempi vaihtoehtoiskustannus.
Jos vaihtoehtoisesti sijoittaisin 956,78 euroa indeksiin markkinan keskimääräisellä tuotto-odotuksella, olisi se kymmenessä vuodessa tuottanut 925 € (laskutoimitus: 956 x 1,07ˆ10), ja neljässäkymmenessä vuodessa 13 370 €. Ja alkupääoma olisi edelleen kokonaisuudessaan tallessa.
Onko se nyt sitten kiva elämä sijoittaa aina kaikki rahat eikä koskaan tehdä mitään kivaa ikinä häh
No ei minustakaan. Lopulta kävin ostoslistaa läpi ja valitsin kolme asiaa, jotka toisivat mulle eniten hyötyä juuri nyt
ja päätin budjetoida veronpalautuksista 200 € niiden hankintaan. Loput saan säästää ensi kuun palkasta. Veronpalautuksistani sijoitan pörssiin jäljelle jäävät 750 €.
Nyt saatat miettiä (ainakin itse mietin), onko se sen arvoista luopua uusista syysvaatteista nyt, saadakseni jonkun vajaan tonnin tuoton hei kymmenessä vuodessa? Ehkä ei.
Mutta kyse ei olekaan tästä yksittäisestä kerrasta. Kyse on sarjasta päätöksiä, jotka tehdään pitkällä aikavälillä. Ja pitkällä aikavälillä pörssisijoitukset tuovat huomattavasti enemmän nautintoa elämään kuin kolme viikkoa kestävä manikyyri.
That’s all, folks. Jos tämä teksti saa jonkun (edes minut) olemaan törsäämättä kaikkia veronpalautuksia turhuuksiin ja sijoittamaan niistä edes osan, pidän sitä henkilökohtaisena saavutuksena.
PS. Ymmärrän täysin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta törsätä veronpalautuksiaan. Mimmit sijoittaa -blogissa on tarkoitus tsempata ihmisiä sijoittamaan, enkä kehottaisi ketään sijoittamaan rahaa, jota heillä ei ole varaa menettää.
PPS. Jos sait tänä vuonna mätkyjä, sorry about all dis.